Siinä sitten kun innoissaan juoksee pallon perässä, ei välttämättä aina tajua laskeutua niin kovinkaan pehmeästi. Nyt vielä kun on ollut vähän kylmemmät kelit, niin kenttä oli kastunut ja kovettunut aika kovasti, niin tuli otettua kolme vähän kovempaa kontaktia maahan, ja en kyllä muista että olisi selästä kyllä kuulunut yhtä kovaa rusahdusta. Varpaissa on vielä kuitenkin tunto, eli ei siinä varmaan sen pahempaa käynyt. Kuten niin monta kertaa aiemminkin, kipu häviää kun näkee kentän ja pallon. Mutta oi sitä tunnetta illalla, kun kipu alkaa hiipiä kahta kauempana, siinä ei tee paljon muuta mieli kun kattoa töllöstä Kalevan kisoja.
Tänään oli kaikesta huolimatta vuorossa yu-kenttävisiitti, tosin aika höntsymielellä. Jos lämmittelystä ei olis tullut mitään, kameran kanssa olis voinut tehdä yhtä sun toistakin. Mutta lopulta tuli kun tuli! Palasin vähän sekavin tuntein kiekkorinkiin, kun viime kerrat oli niin karmivia tuloksiltaan ja tekemisiltään. Tällä kertaa tekeminen oli aika kamalaa, mutta pieni käden asennon korjaus liidätti kilon limppua taas 40m lukemille. Että kun paneutuis tekniiikkaan, 50m ei olis edes hirveän kaukana. Heittolajeissa on muuten hauskaa se, ettei siinä tule hiki :) Aivan mahtava oli vasemman käden kiekkokisa, jossa oma ennätys parani harjoituskierroksesta noin 7 metriä 2kg kiekolla! Ehkä tässä on se mun juttu
Sitten lopuksi piti vielä palata korkeuspaikalla, se kun on hieno paikka kameran käyttöä varten. Tekemisestä ei tullut mitään, kiitos reisien ja niskavamman, mutta tulipahan pari räpsyä ;) Tänä kesänä oma ennätyskin on ollut sen verran helpossa, että 10-otteluhaave on koko ajan lähempänä. Sitä en lähde tekemään, ennen kun oon suht tyytyväinen tasooni. Ei tänä kesänä, vuoden päästä mahdollisesti. Tai sitten kolmekymppisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti