Vattatauti yritti parhaansa, mutta minähän sen perhanan
kellistin. Elämä on kiva laji, kun tässä voi täystyrmäyksenkin jälkeen nousta
ylös, ja jatkaa ottelua kun siltä tuntuu. Ei sillä, en ole vieläkään noin
viidentenä päivänä taudin alkamisesta saanut syötyä tarpeeksi, mutta luulenpa
että se päivä koittaa jo huomenna!
 |
| Recovery @ Phi Phi |
Se ei silti tarkoita sitä, etten olisi päässyt reenaamaan.
Thai Hotel Krabi oli hotelliksi aika limbo, hostellina se olisi ollut ihan ok.
Tosin home ei mielestäni kuulu kumpaankaan… En ole kamppailulajien ystävä juuri
ollenkaan, jos unohdetaan kreikkalais-roomalainen paini, jossa rasvattujen
karvaisten miesten hikiset ihot liukuvat toisiaan vasten luoden täydellisen
harmonian, jota ei millään muulla tavoin voi saavuttaa. Se on jotain paljon
syvällisempää kuin Buddhan valaistuminen tai joogahenkilön transsinen mumina,
se on olemista täydessä yhteydessä universumin kanssa. Nou houmou (no homo)
tähän perään tietysti, (miesten) urheilu on täysin seksuaalisuudesta vapaa
vyöhyke, jonka harmoniaa ei tule pilata ulkopuolisilla jonninjoutavuuksilla: On
vain sinä ja suoritus. Siitä muodostuu täydellisyys, jota ymmärtääkseen täytyy
kerran saada kiekko täydelliselle liikeradalle, jatkaa suoritusta flow-tilassa
maitohapoista huolimatta, tai upottaa par-putti.
Vastaava tuottaja huutaa nyt sen verran kovaa korvaan, että
on parempi palata asiaan. Hotelli oli tosiaan suhteellisen heikko, sillä
yöllinen äänimaisema oli vallan verraton. En tiedä pidinkö eniten
parvekkeellani pesineistä puluista ja heidän kahdesta poikasestaan, ulkoa
kaikuneesta thai-musiikista vai käytävällä melunneista thai-teineistä. Tämä
äänten kakofonia tuli täysin ilman lisämaksua, ja kesti kuusi tuntia! Yöllä
kolmen aikaan tuli sitten uni… Painista kun oli puhe, niin noille nuorille teki
kerran mieli näyttää omaa spesiaaliliikettä, Tupla-Jönssonia. Toteutukseltaan
se on jostakin niskalenkin, vyörytyksen ja nilkkasidonnan välimaastosta, mutta
en nyt oikein muista, kun en päässyt käyttämään sitä =( Thaikut ovat sen verran
pienikokoisia, että heitä olisi tarvinnut napata 3 kerralla, etteivät olisineet luiskahtaneet sormien
välistä.
Okei, okei, mennään siihen asiaan. Hotellin puntti oli ihan
jees. Ei täällä ilmeisesti pääse kyykkäämään tai mavettamaan kunnolla missään,
mutta tehdään sitten muuta. Olen ilmeisesti tottunut liian hyvään Suomessa, kun
kaikkien vapaiden painojen liikkeiden säätöväli on 2,5kg, joskus jopa vähemmän.
Tällä salilla ei ollut tuollaisia hienouksia, vaan säätöväli oli suoraan
reilusti 10kg. Ainoa vapaa tanko painoi 15kg, ja smithissä ollut tanko oli 3kg,
eli valitsepa siitä. Joku oli saanut huikean idean, ja smithin tanko oli
tasapainotettu vaijereilla niin, että se todellakin painoi vain 3kg, ihan
vaa’an todistamana.
 |
| Mikä helvatan hilavitkutin on tämä? |
Aina silloin tällöin pitäisi keksiä jotain uutta. Tällä
reissulla ohjelmaan tullut uusi liike on pystypunnerrus niskan takaa
levytangolla, tietysti istuen ja ilman selkänojaa. Sopivaa reenipainoa tuohon
haetaan, mutta ainakin 45kg:lla meni kutonen ihan jees, katsotaan kauanko tuo
nousee tuosta. Aika kaukana ollaan vielä youtube-videosta, missä Reese Hoffa
vetää samaa liikettä 120 kilolla. Respectit pikkumiehelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti