Treenipäivä Phi Phi Banyan Fitnessillä

Harmittaa kuin pientä oravaa, vaikkei käpy olekaan jäässä. Oli tarkoitus päättää mainio päivä thai-hierontaan Phi Phi Donin rantahietikolle, mutta rantanäkymällä olleista hierontapaikoista sanottiin, että ”ai hävö puking.” Perkule, jätetään hieronta sitten seuraavaan pysähdyspaikkaan, ja tehdään aina yhtä hauskaa venyttelyä bungalowissa. Eipä sillä, tämä on oikeastaan ihan kivaa myös.

Parhaita otoksia hetkeen

Kuntoilua tulee jo pelkästään siitä, että hotelli on lonkalta arvioituna reilun 50m korkeudessa merenpinnasta, eli jokainen poistuminen on syytä harkita tarkkaan. Yleensä olen tehnyt vain yhden pitkän reissun ulkomaailmaan, mutta tänään tuo nousu tuli vedettyä kahdesti, kiitos epäonnistuneen hierontareissun. Eilen tuli normaalin portaiden kiipeämisen lisäksi vielä hauska pikkuinen nousu view pointille, mistä oli kieltämättä nätit näkymät kaupungin yli. Kokonaisnousua tuli varmaan semmoinen 200m, kun varsinainen paikka oli 168m korkeudessa, ja sitten fiksuina poikina kävelimme suomalais-saksalais-perulaisella kokoonpanolla vielä toiselle paikalle, mihin piti myös nousta aika reippaasti. Tuossa noustessa totesin, että olisi siinä puolensa, jos olisi 50kg painava tyttö. Eihän sen kokoinen kapistus kuluta happeakaan kuin millilitran tai pari päivässä.

Tänään sitten löysin toistaiseksi parhaan paikan bodailuun täällä! Hintakin oli sen mukainen paikalliseen tasoon nähden, kertakäynti 400 THB on aikalailla kymppi oikeaa rahaa. Koska paikan ilmastointilaite oli kaput, antoi kassaneiti kuitenkin alennusta 50 THB, 1,25e! Wuhuu! Paikka oli täällä nähtyyn tasoon verrattuna huikea, ja sisälsi kaiken lisäksi näkymät talojen yli merelle ja vuorelle. Salissa oli vapaita tankoja, hieman sovellettu smith, naisten hölkkä- ja pyllynmuokkauslaitteita ja osassa lattiaa kumimatto, johon uskalsi mavetangon laskea. Tiputtaminen ei ikävä kyllä tullut vieläkään kysymykseen…

Maailman paras jälkiruoka, deep fried ice cream

Ilmastoinnin puuttumisessa oli yksi tosi huono puoli se, että kädet hikosivat aivan tolkuttomasti. Käsiä sai olla koko ajan pyyhkimässä, ja silti yli viiden toiston sarjat olivat aikamoista utopiaa. Mutta pääsin ensimmäistä kertaa tekemään rinnallevetoa ja tempausta pitkään aikaan! Molemmat kulkivat jalkajumista erittäin hyvin, 65kg raakatempaus ei ollut minkäänlainen ongelma, kun ennätys kotimaassa taitaa olla 70. Raaka rive ja ihan sama homma, 95kg nousi yhtä varmasti kuin vuokra maaliskuussa. En muista, onko ennätys tässä 100 vai hieman enemmän… Tuntuma ja tekniikka olivat kuitenkin sen verran hyvät, että jos kerran ennen Taiwania ehdin vielä kokeilla, niin se riittää. Mave ja penkki olivat sitten ropleemallisempia, pitkälti tuon otteen pitämisen kannalta, ja jätetään ne oman reenivihon salaisuudeksi, ettei tarvi myöhemmin hävetä.

Treenin huipensi pukuhuoneosasto, joka tarjosi melko hienot, viidakkotyyppiset suihkut, höyrysaunan ja ihan aidon oikein SUOMALAISEN SAUNAN! Räpläsin hieman asetuksia salaa, ja huomasin että lämpö oli säädetty lukemiin 105°C. Täällä kun elää ainaisessa nestehukassa, niin ei kuitenkaan tehnyt hirveästi mieli saunoa. Treenin kruunasi ensimmäinen proteiinisheikki moneen viikkoon! Dymatizen Berry Blast sekoitettuna kylmään maitoon banaanin kera, oi että <3 Se oli sitä onnellisuutta