Ollut henkistä ylä- ja alamäkeä

Tässä on viimeinen viikko vietetty vähän vaihtelevissa tunnelmissa. Jo noin neljä kesää sitten oivalsin viimeistään sen, että olen täysiverinen viileiden kesien mies. Kesäkuun alusta marraskuun loppuun saisi olla koko ajan sellainen alkusyksyinen keli. Puskat olisivat täynnä toinen toistaan herkullisimpia marjoja, puut olisi vallannut kaunis ruska, koulujen alkuun olisi koko ajan vielä viikko, ja sisällä ei olisi jatkuvasti yli 26 astetta lämmintä. Mä en vaan jumankauta saa nukuttua hyvin tämmösessä pätsissä! Hervannan aurinko paahtaa tähän eteläpuolen kämppään niin tehokkaasti, ettei tämä vain suostu viilenemään...

Kävin Vladimirin, Vlodomyrin ja Volodmarin kanssa reenaamassa

Reeni ei myöskään kulje näillä keleillä mitenkään erikoisesti, vaan olo on jatkuvasti sellainen kuuman veltto, vähän kuin ylikeitetyllä spagetilla. Taistelin tässä henkistä vuoristorataa pitkin jo monenlaista, olen valmis hautaamaan koko MPM:n ja unohtamaan reenitavoitteetkin, mutta pienen mietintätuokion jälkeen ajattelin tehdä päinvastoin. Väsyneenä ja huonosti ravittuna sitä yleensä tuppaa tekemään päätöksiä, joita hiemankin paremman hetken tullen alkaa välittämästi katumaan. Tänään lähetin loputkin pahan mielen rippeet 3,5h heittoreenillä, jossa 2 ensimmäistä meni keihään kanssa, ja puolitoista viimeistä extempore kuulan kanssa. Keihästä tuli heittoja yhteensä yli 40, saattaapi särkeä huomenna johonkin... Ikävä kyllä pelkkä ristiaskelvauhti tuo yhtä hyvän tuloksen kuin vauhtijuoksulla, mutta onpahan viime vuotta paremmat pohjat ainakin jokamiehen seiskaan.

Kuulassa on alkanut palaset loksahdella paikalleen yksi kerrallaan, ja muutamia hyviä työntöjä on mahtunut jo sekaan. Työntöreeneissä tulee seinä aika nopeasti ja yllättäen vielä vastaan, mutta noin 20-30 työntöä on saanut tähän mennessä tehtyä hyvin. Välillä tulee uskomaton flow, ja sitten yhtäkkiä kaikki menee päin hanuria. Sen huomaa jo työntöön keskittyessä, jos ajatus harhailee. Tänään sarja oli melko tasaisen hyvä, ja yksi vähän pidempikin sinne mahtui jo mukaan, mutta hampaankoloon jäi sopivasti vieläkin.

Kevyempiä kaaria Nokialla

Niin se Arsikin totesi kerran, että parhaimmillaan tuo kuulantyöntö on aivan mahtava laji, mutta sitten kun se ei toimi niin tekee mieli lopettaa koko homma. Homma on niin ajotuksesta ja terävyydestä kiinni. Mutta sitten kun saa ajotukseen nivottua alun liukuvaiheen, jalkojen maahantuonti, lantionkierto, yläkropan kierto, tukijalka ja lopulta kädellä tuuppaus, ihan viimeisenä vielä ranteella tökkäys. Mutta jos käsi lähtee liikkeelle hiemankaan ennen lantiota, niin ärräpäät lentelee...