Miksi kukaan ihminen tekee maastavetoa?

Maastaveto on vähän sama asia, kuin yrittäisi ryömiä käyvän mankelin läpi. Aluksi idea tuntuu hauskalta, kun telat alkavat viedä sormea pikkuhiljaa sisäänsä, ja hupi vasta alkaa kun sille antaa toisenkin käden. Sitten kun alkaa olla siinä sopassa tukkaansa myöten, niin alkaa jo vähän karmia ja harmittaa. Selkä rutisee hieman matkan varrella, ja takapuolen kohdalla laite hieman hörähtää, kunnes lopuksi jaloista tulee muhennosta melko vaivatta. Kun lopulta tipahtaa kauniisti prässättynä pyyhkeiden ja lakanoiden sekaan, luulee touhun olleen hauskaa, mutta eipä asia olekaan näin simppeliä. Yritäpä liikuttaa jalkojasi? Ei onnistu. Entäs selkä, pääsetkö kömpimään ylös? Tuskin, sen verran on poika pihalla koettelemuksen jälkeen.

Missä mun sponsorisopimus viipyy?

Vetopäivä meni vielä ihan mukavasti, ei siinä mitään. Kun syö kunnolla ja unohtaa nukkua päiväunet, niin päivähän kääntyy mukavasti iltaan, jolloin voi käydä Tampereella Zarillossa syömässä huippuhyvät burgerit, kyllä muuten kannattaa. Burgereilta kun palasin kotiin, söin iltapalaksi reilun vadillisen puuroa, ja painelin siitä sitten pehkuihin siinä hieman ennen yhtätoista. Kauheus alkoi klo 01:56 yöllä, sillä sisäinen herätyskello repi minut riipien ja raastaen ylös. Kaikista harmittomista tilanteista kamalin on se, kun ei tiedä johtuuko vatsakipu tehdystä reenistä, chilistä vai nälästä. Eniveis, huolloksi kannattaa kuitenkin kiskoa naamaan ruokaa. Kahdelta yöllä kun syö banaanin, risifrutin, sheikkerillisen kaseiinipirtelöä ja päälle vielä rahkaa, hilloa ja cashew-pähkinöitä, luulisi nälän helpottavan.

5 min Hervannan keskustasta

Niin se tekikin, aamukahdeksaan asti. Hirveän kurinan kanssa ylös rivakasti kuin gaselli lammikosta, ämpärillinen puuroa naamariin ja takaisin nukkumaan vielä kahden tunnin unet. Sunnuntai menikin siinä sitten nollat taulussa hoiperrellen, oli aivan todellisen mankeloitu olo. Sama tarina jatkui maanantaina. Vaikka koulu- ja työjutut olivat ohi jo klo 15, en vain saanut kammettua itseäni tekemään mitään järkevää saman päivän puolella. Toisilla on perjantaipullo, itselläni on lauantai-maastaveto. Lopputulema on lähestulkoon sama, maanantaisin joutuu hieman miettimään, että mikäs se koko homman järki olikaan. Onneksi se löytyy kuitenkin aina ennen seuraavaa lauantaita.