Kuntosalitiedettä

Viikon kirjoitustauko näyttää tulleen tavaksi. Alkuviikolla oli töissä rauhallista, mutta loppuviikosta olisi kolmannelle jalalle ollut käyttöä, sen verran riitti vauhtia. Kyykyt jäivät tältä viikolta tekemättä, mutta ne siirtyivät sitten huomiselle. Ruokavalio on nyt pysynyt suhteellisen samana puolitoista kuukautta, ja puntin aloittamisen sekä kreatiinin pullistavan vaikutuksen jälkeen paino on alkanut viimein laskea! Ei mitään merkittävää vielä, mutta suunta on selvästi oikea ja herkut eivät maistu juurikaan. Ensimmäisessä mittauksessa 29.9. lukema oli 115,2 ja eilen se oli 115,4. Kilo ja viineri kerrallaan, sanoi poika kun työmaalle pullaa vei.

Palattu alkutilanteeseen

Excel-grafiikka on muutenkin hauskaa. Maastavetoreenejä on niin vähän, etten niistä ole jaksanut tehdä. Olen unohtanut vyön miljoonasti kotiin vetopäivänä, ja niin kävi tälläkin viikolla. Tästä lahosta päästä on välillä paljon haittaa, kun isommissa nostoissa vyö olisi todella tarpeen. Nyt 3x180 nousi ihan hyvin, eli laskennallisesti ollaan taas siellä 200 kg hujakoilla. Mutta penkkiähän mies tekee niin usein, että siitä saa kauniit käppyrät!

Päivän haiku: Kaunis kaavio, pylväitä jonossa vaan, numeroitakin

Äskesen haiku-runon säestämänä esittelen ylpeänä tuotokseni. Halusin tehdä käyrän progression sotilaspenkin seuraamiseen, ja älynväläyksenä lisäsin siihen viereen punaiset palkit havainnollistamaan lepopäivien suhdetta tuloksen nousuun. Tähän asti on palattu vanhoihin voimatasoihin, ja tästä eteenpäin kaikki on taas uutta. Viime kesän kovin sarja oli 100 kg x 5+5+7, ja eilen meni 4+4+4+6 samalla painolla. Punttireeni loppui noin klo 12, ja siitä tähän päivään klo 18 asti oli melkoista hurrikaanimeininkiä niin, ettei ehtinyt oikein venytelläkään. Nyt olen kuitenkin saanut viimein tankattua ja hierottua 2 h paikkoja auki, että huomenna voi katsoa nouseeko laskennallinen maksimi jo yli 120 kilon!