Kuntosali kotiin, maailmanmestaruus Suomeen ja mitä näitä nyt on

Edellisessä postissa esitelty Andre Agassin elämäkerta on vähintäänkin mielenkiintoinen tekele, eikä sivuja ole takana vasta kuin 65. Nopeasti tulee selväksi se, että Andre pelaa koska pelkää, ja toisaalta haluaa miellyttää isäänsä. Isällä on yhtä sun toista ongelmaa oman päänsä kanssa, ja pakkomielle tehdä pojastaan maailman paras lajissa, jota poika oppi nopeasti vihaamaan. Hyvä lähtökohta, eikö je?

Itselläni ei ole ollut tuota pelkoa, mutta itketään siitä jossain muualla. Sen sijaan olen haaveillut ja tehnyt töitä sen eteen, että saisin ainakin kesäksi kotikotiin levytangon ja -painot. Pienellä vaivalla saisi tehtyä liikuteltavan nostopaikan, missä vois joko aamutuimaan tai ilta-auringossa harrastaa pientä tai vähän suurempaa voimistelua. Aika tylyn vastauksen sai talon isäntäväeltä, mutta kerran vielä yritän jos saisin idean läpi. Ongelma on siinä, että "säilytystilaa ei löydy". Täytyy keskustella mitäs tyhjällä leikkimökillä sitten tehdään... Ja kun välineet olis valmiina, senkun kantais paikalle, eikä maksa mitään! Hemmetti. Onneks on sentään tää, säästyy satasen verran :)

Lätkän mainitsemista ei ilmeisesti myöskään voi välttää. Viimiset 3 peliä aivan uskomatonta esitystä, tommonen henkinen vahvuus on loistanut poissaololla lätkäjoukkueella melko pitkään, mutta nyt se oli aivan mahtavalla tasolla. Vuoden kovin urheilusuoritus on siltikin Matti Heikkisen maailmanmestaruus, ja sitä on meikäläisen arvoasteikolla vaikea voittaa. Leijonien ja Matin väliin on kiilaamassa muuan Tero. Mutta vain siinä tapauksessa, jos pystyy kovalla tuloksella horjuttamaan Andreaksen pallia, mikä on arvokisoissa tuntunut olevan mahdottomuus sitten vuoden 2004. Toivotaan ja uskotaan.