Raivoraittius

Jooh. Pitemmän aikaa muhinut ajatus vahvistu eilen taas, että mölyöölin litkimisen vois jättää taaksensa pikkuhiljaa. En nyt mistään raivoraittiudesta puhu, mutta harvemmin sitä mitään sen suurempia ilonaiheita on löytynyt pidemmän kaavan reissuista. Ja sitten se dagen efter, yks päivä täysin hukkaan heitettyä aikaa, vaikka sitä miltä kannalta katsois. Rahaa menee vaikka kuinka, syömiset on luokkaa ynnä muut, ja nukkuminenkin on oma lukunsa. Sanotaan vaikka lyhyesti, että alkaa olla nähty.

Mölyapinat

Eilen tuli syötyä perinteinen annos kiinalaista, ja sen lisäks ensimmäinen pitsa noin ikuisuuteen. Olihan se yllättävän hyvää, ei voi valittaa. Paino oli eilen muuten alin tän vuoden puolella, ruokavalion muutos on toiminut paljon nopeammin kuin luulin!  Tänään aamulla lukema taas oli 2,2kg korkeampi, tiedä sitten mitä kaikkea kroppaan kerty päivän aikana. Eiköhä se tosta palaudu alemmaks kuitenkin kun pääsee normaalirytmiin taas. En ihmettele yhtään että opiskelijaelämä näkyy toisilla ihmisillä vyötäröllä, ei parina, vaan noin kymmenenä kilona vuotta kohti. Ei voi kun ihmetellä, millä toiset jaksaa. Välillä saa kuulla paljonkin ihmettelyä siitä, miten liikkumiseen löytää ite jatkuvasti motivaatiota. Yllättävän helppoa se on tohon yleiseen apinaralliin verrattuna…

Sitten asia, missä menin erittäin metsään muutamia vuosia sitten vielä. Jos illalla oli tiedossa jotain menoa, saatoin aamulla käydä hikoilemassa täydellä teholla muutaman tunnin. Sitten yöllä otettiin muutaman tunnin humalaiset unet, ja vietettiin seuraava päivä kaikenkattavassa koomassa. No, koska tänä koomapäivänä ei urheiltu, oli se ihan loogisesti lepopäivä, ja seuraavana päivänä pystyi painamaan taas kun ei mitään. No, eihän siitä hyvä tullut.