Minä sitten inhoan tätä maata @Aasia

Johan oli meininkiä taas viimiset 10 päivää. Tänne maailman ääriin saapui kaksi ihmisistä rakkainta, tyttöystävä ja pikkuveli. Siinä samalla siirrettin sivuun kaikki muu tilpehööri, kuten blogien kirjoittaminen ja koulunkäynti. Lukijoita ilmestyy näköjään enemmän kirjoitustauon, kuin kirjoitushetkien aikana, joten pitänee tuokin jonkunlaisena palautteena ottaa. Tervetuloa siis Aleksi!

Poitsut hetki ennen totuuden paljastumista

Viikolla oli kova yritys päästä bodaamaan kotimaisen seuran kera, mutta flopiksihan se meni, kiitos tämän aivan idioottimaisen maan. Ensimmäisenä kengänkuvan perseeseen sietäisi saada ketju nimeltä World Gym. "Täytä sähköpostiosoitteesi, niin saat viikon ilmaisen tutustumisen". Täytettiin, ja käveltiin paikalle kuuntelemaan vallan mahtava noin tunnin myyntipuhe, miksi kannattaisi liittyä. Sali oli pitkälti samanlainen kuin kotimaiset isot ketjusalit, amerikanhöysteillä tietysti. Oli kiiltävää pleksiä katossa, hienoja kuvia seinällä ja tietysti poreamme. Salin kattanut kierros vei läpi kahden kerroksen, ja täältä löytyi jopa paikka kyykätä! Se oli aivan erikoismaininnan arvoinen esittelijälle, samoin kuin kolme vapaata penkkiä.

Vesi ei paljon painovoimasta piitannut

Maa alkoi näyttää parhaita puoliaan, kun kysyin tempauksen ja rinnallevedon tekemisestä. Tämäkin treineri valahti kauhuihinsa ja totesi, ettei noin vaarallista missään nimessä. Veli kysyi maastavetoa, niin vastaus kuului seuraavasti: "Meillä on maastavetolaite. Normaalia maastavetoa emme voi antaa tehdä, sillä ainakin kerran on sattunut onnettomuus, jossa tanko on lipsahtanut sormista". Ymmärtäähän tuon vaarallisuuden, kun nämä pallopäät käyttävät mavessakin luultavasti varmistajia.

Konkkaronkka!

Kun esittely oli käyty läpi, kysyimme, että jokos pääsemme reenaamaan 7-pvä passin voimin. "Nounounuo, se koskee vain Taiwanin kansalaisia". Ei oikeesti, vitulla päähän ja kyrvällä johonkin muualle, tuossa vaiheessa onnistuin päästään vain kohteliaan hämmentyneen hymyn. Puhelinnumeron annoin kuitenkin, koska "mietimme liittymistä". Siinä ovat 3 päivää yrittäneet soitella, saa nähdä kuinka kauan jaksavat.

Löysimmepä läheltä toisenkin salin. Jo aulaan päästäkseen piti väistellä minkkiturkkeja, pinkkejä trikoita ja rouvien helmikorviksia, mutta lopulta pääsimme tiskille. Keskustelu meni näin.

Meitsi: "Moro. Halutaan reenata kerran täällä just tällä hetkellä, mitä maksaa?"

Kassaneito: "Oottakaapa hetki, haen pomon"

...

Pomo: "Tervetuloa, seuratkaahan perässä ni näytän paikkoja..."

~ pomo pelkää länkkäreitä tosi paljon, ja tärisee niin että tekoripset ovat tippua~

...

~ kierros kokolattiamaton omaavalla, diskolta näyttävällä salilla on ohi~

Pomo: "Tuossa on pukuhuoneet, voitte katsoa niitä."

Meitsi: "Ai saadaanko reenata ilmaseks?"

Pomo: "Ette saa valitettavasti reenata täällä, tää on vaan meidän jäsenille."

Meitsin suu: "... ... ... ... ..."

Meitsin aivot: "Mitä jumankauta toi naikkonen sepittää! Se kierrättää meidät koko paikan läpi vaan huvin vuoks. Paljonkohan tosta sais, jos sen myis täytettynä."

Mutta nyt ollaan uudestaan taas arjen äärellä! Riipasen huomenna ensiks kasaan suunnitelmaa kotiinpaluusta, sitten reeniaikatauluista, ja palaan näihin uusin, tuorein ajatuksin.

Tuuletustakin on reenattava!