Miks kukaan ei halunnu leikkiä mun kaaaa? Eikujoo, tiedänhän mä.

Treeniblogimaailmaan on tyrkännyt kätensä luultavasti joku arabialainen öljysheikki tai venäläinen kaasukauppias, kun koko kotimaisten treeniblogien ykkös-, kakkos-, kolmos- ja nelosketju sekä ykkös- ja kakkosmaalivahdit on ostettu saman tiimin alle. Vain Läski-Salonen (MPM) jäi alkuperäisestä joukkueesta jäljelle bloggerin puolelle. Läskiä valmentamaan jäi Pete, ja vanhan kotihallin hemaiseva siivooja Bobby Jean jäi myös tuttuihin nurkkiin. Onhan meitä täällä muitakin ja sitten ammattiurheilijat päälle, eiköhän täällä pärjäillä. Jos tuo uusi tiimi ei ole jollekin tuttu, niin kyseessä on nimeltämainitsematon yritys, joka avaa nettisivunsa kohtapuoliin.

Mielipide

Olen täällä maailman äärissä pohtinut MPM:n merkitystä itselleni ja universumille, mutta julkaistaanpa tässä vähän tilastotietoa.

Lukijamäärät

Kuva valehtelee, MPM starttasi joulukuun lopussa 2010. Ensimmäisen 9kk aikana sain aidon kävijämäärän vakiinnutettua 500/kk, josta olin jo ihmeissäni. Jotakuta muka kiinnostaa? Sitten alkoi ilmestyä lukijoita, ja kohta klikkejä oli 1000/kk. Syyskuu 2012 antoi järjettömän korkean piikin, kiitos Metallisydämen (sori metukka, mulla on sun haasteeesen vastaus tehtynä, se vain odottelee arkistojen katköissä vieläkin!)ja Jaanaban haasteiden, jotka johdattivat tänne järjettömän valtavan lukijamäärän. Nyt tuo määrä on tuntunut vakiintuneen 1500/kk yläpuolelle, joka on vähintäänkin outoa. Se on aika paljon.

Taiwanilainen sekametelisoppa. Se vasta outoa olikin

Tällä blogilla on kuitenkin kaksi pääasiallista tarkoitusta. Ensimmäinen ja ehkä tärkeämpi on päästä jatkamaan kirjoitusharrastusta jollakin tasolla. Lukiossa iski pieni kipinä, eikä se ole oikein vieläkään sammunut. Lisäksi tämä on osoittautunut mukavaksi paikaksi julkaista valokuvia. Ja sitten tämä niputtaa hyvin sen kolmannen harrastuksen eli liikunnan, saa kaikki kolme saman katon alle. Reenipäiväkirjallisesti tästä on hieman hyötyä, fiilisten välittäjänä vähintäänkin. Parasta tässä on lopulta se, että tästä jää oikeasti muisto itselle. En luultavasti enää huomenna jaksa harmitella tämän päivän vähäisiä lukijoita, mutta tulostamaani ensimmäistä vuotta blogista on kyllä erittäin mukava lueskella! Olinpa urpo silloinkin.

Jos jotakin nämä jutut oikeasti kiinnostavat, niin on se vaan hemmetin hienoa! Ja ihmeellistä. Kommenttien määrä ei päätä huimaa, mutta enpä niitä oikeastaan kerjääkään, ja vastailen lisäksi niihin säälittävän huonosti. En pidä arvontoja, esittele karvaisia tai karvattomia lemmikkejäni, enkä kerro parisuhteen kiemuroista. Sen sijaan toissavuonna heitin kuulaa aivan järjettömästi, viime vuonna tein olympianostoja yhtä paljon, ja tänä vuonna olen penkannut niin paljon, että hiki on syövyttänyt penkkiin reiän. Mitäpä noihin nyt edes kommentoisi.

Karvajalkojani esittelen. Testissä Counterpain ja kelmu. Toimi.

Mutta MPM:n ansiosta en ole saanut mitään materiaa tai rahaa itselleni pennin penniä. NoNamen tavaroita olen kehunut sen verran, että ellei kyseessä olisi oikeasti noin hyvä firma, pientä sponssia kaipaisin jo. Mutta yksi asia mitä ei tule tapahtumaan, on se että MPM tuottaisi rahaa senttihuutokauppoja pyörittävien bisnesmiesten taskuun. Ei, vaikka "voisin tienata jopa 2000e kuussa mainostuloina". Kaunis idea, mutta olen melko skeptinen tuosta rahantekotavasta. Toivottavasti olen väärässä, ja lopputulos on hyvä.