Viiden tunnin reeni. Terve ja päivää

Jos ei muuta, niin ainakin meikäläisen hermokontrolli on kehittynyt. Tänään pwo:n hörppäämisestä reenin loppumiseen kului aika tarkkaan 5h 20min, mikä ei nyt ollut ihan optimaalisin tilanne. Oon sen verran fiksu poika, että kiinankurssin _kaksipäiväisen_välikokeen_ ensimmäisen osan jälkeen odottelin pienen hetken, kävin lapioimassa ruokaa naamaan, ja sitten menin hetkeksi nurkkiin hengailemaan ja opiskelemaan. Vanhasta tottumuksesta muistin, että liikuntatunti salilla on ohi klo 12, ja tähtäsin reenin alun siihen.

Vähän on rempallaan

Ja pirun hyvin se menikin. Liikkuvuus oli yläkerrassa taas ihan huikeeta, ja kädet pyöri edestä taakse suoraan ja kiertäen paremmin kuin mitä viimeiseen kuukauteen, ja kiertäjäkalvosimetkin hymyilivät tällä kertaa. Sitten kun piti aloittaa kunnon reeni smithissä siinä 12.40, niin eikös sieltä ryntää joku paikallinen Seppohovi 20v linssittömine silmälasinkehyksineen ja urpoine ystävineen varaamaan sen. Kun pojat tekevät jokainen 5 sarjaa penkkiä, vinopenkkiä ja pystypunnerrusta tuossa, niin voin kertoa että aikaa menee.

No sitten kun kello on 12.55, niin valvoja tulee sanomaan, että pitää lähteä huitshelvettiin kun täällä alkaa oppitunti. Ei jeesus, taas! Kiva ja kiitti. En mä olis halunnutkaan reenata. Pieni pohdintatuokio, että mitähän sitä nyt tekisi. Ei muuta kuin farkut jalkaan ja hölkkä lähiravintolaan pistämään kana riiseineen naamaan, ja odottelemaan oppitunnin loppumista. Hölkkä sai pienen lisämausteen sateesta, joka ei ollut ihan kevyimmästä päästä, sillä koulun melontajoukkuekin siirtyi melomaan juoksurataa ympäri. Ihan tosi! Joo joo! Ei vais.

En saanut lisättyä omia kuvia, niin mennään sitten tällä

Eniten harmitti se, kun pitkään aikaan paras lämmittely ja keskittyminen meni hukkaan. Kun pääsin pienen keräilyn jälkeen alottamaan hommat uudestaan kolmelta, ei meno ollut enää yhtä mahtava, mutta kelvollinen kuitenkin. Onpahan nyt kokeiltu sekin, että vedetään reeni kokonaan läpi pwon laskevan vaikutuksen alaisena. Ehkä ylpein olen tuosta, että noinkin epätoivoiselta kuulostavan kokonaisuuden sain vedettyä läpi kunnialla. Eikä hermojen menetyksestä näkynyt ulkopuolisina merkkeinä muuta, kuin yksi vesipullon heittäminen ja spontaani "voi jeesus" virkailijalle. Ei huonompi saldo ei.