"Kuulostat siltä et selkäranka on katkeamispisteessä :D:D:D:D"

Sain kaverilta otsikon mukaisen kannustuksen, kun kerroin muutamia mielipiteitäni. Tästä päivityksestä piti tulla iloisen pirtsakka kuten lihavasta appelsiinista. Dilemma on tällä hetkellä kuitenkin lähestulkoon mahdoton, sillä jos pysyttelen pelkästään huoneessani, minkäänlaista mielenkiintoista ei pääse tapahtumaan. Jos taas poistun huoneestani yhtään mihinkään, idioottimaisuutta vyöryy päälle aivan joka suunnasta niin tajuttoman rajattomasti, että minä ja kaikki 190 senttimetriämme hautaudumme sen alle ja nopeasti. Eilen istuimme saksalaisten kanssa tavalliseen tapaan iltaa ravintolassa, ja pohdimme ettei tämä ihmisten tyhmyys voi mennä enää yhtään pahemmaksi, mutta väärässä olin. Tästä on kuitenkaan enää paha pistää pahemmaksi.

Hyvää ruokaa Kentingissä. Arkinen ruoka täällä on jotain aivan muuta.

Heitin tänään siis keihästä. Oli jotain hyvää, oli jotain huonoa. Jalat ovat olleet täydet puukalikat pari päivää johtuen jalkaprässistä ja kävelyn määrästä, mutta kyllä ne alla jotenkuten kulkivat. Heitoista ei sen suurempaa kerrottavaa, videoita ehkä kohtapuoliin. Sain muutamaan vetoon lantiota jo ihan hyvin mukaan, mutta parhaimmassa vedossa keppi lähti sellaisena banaanina matkaan, että metrejä hukkui ainakin kuusikymmentä, tuo joka suuntaan mutkalla oleminen ei taida olla optimaalisimpia lentoasentoja. Siltikin tulos oli parempi kuin kertaakaan viimeiseen neljään vuoteen. Mutta se ei ollut tässä nyt oleellista.

Mikä työturvallisuus? Lavettia liikuteltiin ajamalla, mies seisoi silloinkin telineellä

Oleellista oli se idioottimaisuus. Ei! Ei! EI! Ei jumankauta, ei sitten missään tapauksessa näin, ei jumalauta näin! Jos pää on täysin tyhjä tai siellä asuu kärpäsiä, niin tällaista ei tapahdu, mutta en tiedä mitä nämä paikalliset ovat pääkopilleen tehneet. Kerrotaanpa taas tarina.

Olen oppinut täällä, että keihäänheitto on vaarallista. Siksi toiminkin sen mukaan. Otan heittopaikalleni mukaan neljä keihästä ja kaksi 2m+ merkkilippua, joiden molempien päässä on 50x50cm merkkiliput herättämässä huomiota. Vien merkkiliput nurmikolle sektorin reunoihin herättämään huomiota, "HEI, TÄÄLLÄ TAPAHTUU JOTAIN!". Hölmöimmille tulkinnaksi vien vielä yhden keihään niiden väliin, ja isken sen maahan aivan kuin se oli heitetty sinne. Nyt kaikkien luulisi tajuavan, että ilmassa viuhuu sen verran terävää rautaa, ettei alle kannata juosta. Ei muuta kuin heittämään!

Verryttelen muutaman kerran kentän päästä päähän kevyesti heitellen, kaikki sujuu loistavasti. Mennäänpä vauhtiradalle. Kautta likaisten varpaitteni, mitä silmäni näkevätkään. Juoksuradalla kävelevät tyttö ja poika. Tyttö lähtee juoksuradalta yhtäkkiä juoksemaan nurmikolle, kohti merkkilippuja ja keihästä. Täysin mitään katsomatta hän menee pystyyn iskemäni keihään vierelle, ottaa sen maasta ja huutaa kaverilleen kiinaksi suurin piirtein, että "hei katso mitä mä löysin! Mistähän se on tullut. vähän hieno, voisin ottaa sen mukaani".

Tässä vaiheessa meikäläisen naama on jo ehtinyt sulaa kun olen katsonut tuota touhua, ja huudan kohteliaasti että mitä helvettiä sä idiootti siellä oikein teet. Lopulta tyttö huomaa, kiljaisee, nolostuu ja lähtee juoksemaan karkuun. "Olipa hassu tapahtuma, en mä yhtään älynnyt, että jos urheilukentällä on ruohossa keihäs pystyssä, niin siellä saattaa joku todellakin olla heittämässä tuolloin"

Miten näitä on vieläkin elossa yli 20 miljoonaa!

Mutta huomenna tosiaan sykitään taas puntilla sitten. Yksi kaksiviikkoinen lähtee jälleen liikkeelle, sitten nurkan takana odottelee livenä sellainen pikku tapahtuma, kuin Shanghain Timanttiliigan osakilpailu!

Hervannan kenttämiehet tekee aivan tajuttoman hyvää jälkeä, täällä ei tehdä.