Tavoitteet saavutettu! Alle 100kg lukemat olisivat tietysti kivat

Huhhuh, nyt on sitten kilpailu-ura avattu allekirjoittaneen osalta myös näin aikuisiällä! Jokamiehen 7-ottelu Kangasalla oli hieno kokemus, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Lähtökohdat eivät oleet kovin ruusuiset, kun syysflunssa oli aamulla ottanut vain tiukempaa otetta ja aivotoimintakaan ei ollut mitenkään kehuttavan vilkasta... Mutta ei sen väliä, sen verran pitää yrittää kun mihin pystyy. Auto starttasi aamulla 11 aikaan kohti Kyötikkälän kenttää!

Kyötikkälän urheilupyhättö (a)kangasala.fi

Kotona pyörittelin pitkään päässäni ajatusta, ottaako mukaan juoksupiikkarit vai ei. Toisaalta olo sanoi, että olisi parempi jättää ne kotiin, ettei tule edes houkutusta lähteä hyppimään tai juoksemaan. Aikani pyöriteltyä päädyin kuitenkin ottamaan nuo, sillä mieli teki kovasti hypätä korkeushypyssä tulos. Oma ennätys tuossa kirjataan 157, ja se on tehty joskus 20kg sitten.  Kahdelta viime kaudelta löytyy vielä noteerauksena 155, mutta tämä vuosi on ollut hieman hankalampi. Kesäkuun tienoilla tuli käytyä hyppäämässä pari kertaa, molemmilla kerroilla 150cm ylittyi erittäin helposti. Heinä-elokuussa sitten tapahtui jotain mystistä, kun 140cm alkoi olla myös erittäin vaikea, vaikka sekin lopulta aina ylittyi. Aika epävarmasti tilanteesta siis lähdettiin tuon suhteen liikkeelle...

Erä09, huipputiimi!

Ensimmäisenä lajina oli aitajuoksu. Kävin ennen erää neuvottelemassa toimitsijan kanssa asiasta, että onko pakko startata päästäkseen seuraavaan lajiin. Näin kuulemma säännöt sanoivat, joten eri muuta kuin mies telineisiin. En halunnut juosta matkaa edes rennosti, koska kuumeisena ei kuulu juosta, piste. 25s aika ei olisi lohduttanut, ottelun kokonaispisteistä en olisi kuitenkaan pystynyt taistelemaan. Starttiharjoitus on kuitenkin hyvästä, ja kyyristyin telineisiin odottamaan paukkua. Lähtö onnistui ihan hyvin, mutta ensimmäistäkään aitaa en ylittänyt. Jälkikäteen sanottuna hyvä, että maltoin olla juoksematta.

Odottelun ja hämmennyksen jälkeen oli toisena lajina kuulantyöntö, koska korkeuspaikalla oli pienoinen ruuhka. Onneksi yläkroppaa oli lämmitelty jonkun verran, ettei aivan kylmiltään tarvinnut lämmittelytyöntöihin lähteä. Paikaltaan heitetyistä lämmittelytyönnöistä ensimmäinen tipahti jonnekin 14m tienoille, ja tuntuma oli ihan hyvä. Tein vielä yhden vauhdillisen ja paikaltaan heitetyn työnnön, joista en oikeastaan muista mitään, fiilis oli kuitenkin hyvä.

Onnetar oli vielä arponut allekirjoittaneen työntämään ensimmäisenä, joten ei muuta kuin kovaa tulosta heti kättelyssä! Rento mutta terävä varmahko pukkaus lukemille ~16,2m ja järjetön helpotus! Tuo oli luultavasti myös pisin työntö ikinä, jonka olen pitänyt sisällä. Reeneissä en hirveästi yliastumista välttele... Tulos oli kuulemma siihen mennessä päivän paras, mikä vain paransi fiilistä. Toiseen työntöön päästiin sitten täysin rennoin mielin, ja kuula löysi kohdan 16,54m! Onhan tuo kaukana vielä keskiviikkoisesta 17,93m, mutta se ei pysynyt millään ringissä, niin turha vertailla. Reenitulokset ja kisatulokset ovat asia erikseen. Kolmas työntö meni sitten pipariksi, mutta ehdottomasti positiivinen suoritus oli kokonaisuudessaan!

Seuraavaksi oli vuorossa korkeushyppy. Hieman vastentahtoisesti hyppäsin koehypyn 130cm, koska noin matala rima on sekoittanut aina tekniikkaa niin, että en muista hypätä tarpeeksi ylöspäin. Hyppy leijaili kuitenkin ainakin valovuoden riman yläpuolelta niin toivo alkoi herätä. 140cm taittui ensimmäisellä hypällä, niin tiesin että hyvä tästä vielä tulee! 145cm ensimmäinen taas pudotti melko rumasti, mutta pienten tekniikkavinkkien ansioista toinen hyppy ainoastaan hipaisi rimaa. Ja tiputti sen kuitenkin, jumankauta! Kolmanteen sisuuntuneena latasin lähes identtisen hypyn, mutta tällä kertaa rima pysyi kannattimillaan!

Oppikirjatekniikka? Not.

150cm putosi taas ensimmäisellä, melko hyvällä hypyllä. Toinen hyppy taas nousi korkeuksiin, ja yli! Huikea fiilis, kun tulokseksi meinasin jäädä 140. Korkeudesta 155 ensimmäinen yritys oli ihan kelpo, mutta toisessa hypyssä vasemman jalan nivunen ilmoitti olemassaolostaan, ja vihlas hieman. Kolmas hyppy meni sitämyöten pipariksi, kun en oikeastaan uskaltanut enää hypätä. Tuloksissa allekirjoittaneelle on merkitty kuitenkin 155cm tulokseksi, pitänee korjauttaa tuo :)

200m ja pituus menivät sitten fiilistellessä, otin noin 30m vedon 200:lla ja kävelin loppuun. Starttipysyn kanssa lähdöt ovat oikeastaan aika hauskoja! Allekirjoittaneelle viimeiseksi lajiksi tuli keihäs. Ensimmäisellä lämmittelyheitolla otin täyden juoksuvauhdin, mutta kädellä en tehnyt vetoa yhtään. Kun olin saanut pönkän lyötyä maahan, repäsi nivunen jo isomman vihlaisun. Päässä pyöri vain, että näinköhän jäi yhden heiton varaan kaikki... Ensimmäiseen kiskaisuun latasin kaiken, ja keihäs lähtikin paremmin kuin mitä tämän kesän reeneissä keskimäärin. Pituus oli reipas 42m, mutta varpaat sentin verran viivan päällä. Toimitsija olisi antanut tuon mennä hyväksytystä, mutta yliastuttu on joka tapauksessa yliastuttu. Mutta nivunen ei sattunut ollenkaan! Toiseen heittoon askelta taakse ja hieman vähemmän yritystä, ja keppi lensi 45,22m. Kauden paras, muttei heittona hyvä. Tyytyväinen voi olla joka tapauksessa, kun 38m tulos olisi ollut myös täysin mahdollinen.

Long story short, 3 onnistumista kolmessa lajissa! Ei voin kun olla tyytyväinen. Kiekkouran aloittaminen on lähellä 5.9. Nokialla käytävissä kisoissa, mutta se ei ole kovin todennäköistä. Nyt vietetään sunnuntai sängyn pohjalla parannellen, ja miettien tulevaa :)