Meinasin tehdä tästä melko kuivan, mutta erittäin tarpeellisen merkinnän reeniohjelman toimivuudesta, mutta aloitetaan sitten kuitenkin huumoripätkällä. Taiwanissa puntille mennessä ensivilkaisulla miehet ovat melko keskimääräisesti lihaksikkaamman oloisia kuin Suomessa. Kun katsoo tarkemmin, tämä koskee vain navan yläpuolista osaa. Tuo iso koko ei kuitenkaan korreloi mitenkään sarjapainoihin, kuten olen jo aiemmin todennut. Tähän taitaa olla yksinkertaisesti syynä se, että sarjat liikkeessä kuin liikkeessä tuntuvat olevan alusta loppuun pakkotoistoja. Ja läpi reenin. On aika huvittava katsella, kun suhteellisen lihaksikas sälli tekee toistoja ylätaljassa niskantaaksevetoja noin 50kg:lla, ja samaan aikaan toinen kaveri avustaa irvistäen tehden ojentajapunneruksia samalla tangolla. Ja kyllä, molemmat irvistävät yhtä aikaa.
 |
| Kirjoittamisen lisäksi olen keskinkertainen myös piirtämisessä. Mutta tunnetta on! |
Pakkotoistoja voidaan tehdä näköjään lähes kaikissa muissa laitteissa, paitsi juoksumatolla. Ei ole mitenkään ihmeellistä, että pystypunnerruksia tehdessä kaverit auttavat reilusti jo ensimmäisestä toistosta lähtien, ja sama vatsarutistuslaitteessa. Siinä vaiheessa, kun puhaltaisin itse pelin ehdottomasti poikki, kaverit auttavat Smithissä penkkipunnertavaa kaveria molemmista päistä kaksin käsin nostamaan tankoa ylös vielä noin viiden toiston verran. Jos tuollainen reeni ei lyö hermostoa kolminkertaiseen umpisolmuun, niin ei sitä kyllä tee mikään muukaan. Ei_niin_hauska yksityiskohta on muuten se, että täällä ristitaljan painopakka loppuu 32,9 kiloon! Jeesus. Suomessa taitaa olla vakiona vähintään 100kg.
 |
| Ostin ittelleni vähän statusarvoa. The more stripes, the more Adidas |
Mutta sitten rankempien faktojen pariin. Nyt on erittäin hyvä hetki ottaa oppia reeniohjelman suunnitteluun, sillä asiat menivät tavalla, jollaista ei ole ennen käynyt. Minulla ei tosin ole pienintäkään tietoa siitä, miten tätä pitäisi tulkita. Tästä alkoi toinen kaksiviikkoinen työpätkä, ja taas punnerreltiin. Tauluun pamahti parhaimmillaan seitsemän toistoa penkissä 98 kilolla, kun 2 viikkoa sitten meni 4. Omituinen homma on kuitenkin se, että toistomäärät sarjoissa olivat 6-6-7-0. Kolmannessa sarjassa 7 toistoa, ja neljännessä ei yhden yhtä. Mikä ihme tuollaisen sitten selittää? Jos joku viisas tietää, niin kertokaa. Huono keskittyminen, aivopieru tekniikan kanssa, tai sitten jotain aivan muuta, veikkaisin.
 |
| Pidän enemmän liaaneista |
Tulos on lopulta erittäin positiivinen, koska arvioin pystyväni 5-6 toistoon. Tapa jolla nämä tulivat, oli kuitenkin erittäin hämmentävä. Totta puhuen, koko reenissä keikuttiin aika rajoilla. Mikä tahansa sarjoista olisi voinut jäädä täydeksi flopiksi, ja sitten olisi karattu itkien kotiin. Ensimmäinen sarja meni vähän ohi huonon lämmittelyn takia, toisessa sarjassa kaikki olivat melko tiukkoja, mutta pelivaraa jäi, joten kolmanteen puristettiin väkisin seitsemän. Viimeisessä sarjassa tankoa ei kuitenkaan ollut mahdollista saada edes liikahtamaan, mikä ihmetytti todella. Pystypunnertaessa tuli hieman sama ongelma, 25kg painon käsittely on yleensä helpohkoa, mutta nyt se heilui ja keikkui kilpaa tuulettimen kanssa, joten vaihdoin suosiolla pienempään.
 |
| Tällänen systeemi tääl |
Palautumisviikko meni todellisuudessa aika reisilleen. Tulipa tuossa vietettyä käytännössä yksi päivä ilman kunnon aterioita lähinnä junassa seisten (10h+ matkustusta...), ja tietysti aamuherätykset (7.00) ovat tehneet ikävän kurjan paluun elämääni. Parhaan mukaan tässä yritetään keplotella, vaikkei se aina ihan helpointa mahdollista touhua olekaan. Ainoa asia jota tässä vaiheessa voin tehdä, on täyttää vatsaa säännöllisesti hyvällä ruualla, nukkua tarpeeksi, ja rentoutua siinä sivussa. Perjantaina mennään taas uudemman kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti