Miksi toiset ihmiset eivät pärjää elämässään, ja toiset pärjäävät?

Luin eilen mielenkiintoisen jutun, missä kerrottiin ihmisten onnellisuuden ja terveellisen elämän välisestä yhteydestä. Kommentteja siihen on tullut vaikka kuinka ja paljon, ja niissä tapellaan lähinnä siitä, onko köyhillä ihmisillä varaa elää terveellisesti. Paljon rutinaa tulee marginaalitapauksista kuten isoista sairastumisista, läheisten kuolemista yms, mutta pysytään nyt ihan tavallisen ihmisen asioissa. Toinen puoli rutisee sitä, ettei köyhällä ole varaa syödä terveellisesti, toinen puoli sanoo että menkää töihin ja lopettakaa kaljan juominen ja tupakointi. Kumpi sitten on oikeessa? No antakaas ku mää kerron  sen teille.

Timo lupautui esimerkkihenkilöksi tähän tapaukseen. Eipä hänellä ollut vaihtoehtojakaan, fiktiivinen henkilö kun on. Kerrotaanpa Timon tarina.

Timo syntyi. Sitten Timo täyttikin jo 8. Timon koulukavereista osaa pelaa futista, toiset WoWia ja muutamat notkuu lähikaupan kulmalla, ei vielä kuitenkaan tupakalla. Futis on liikunnallista ja sosiaalista, ei ilmeisesti mikään huonoin vaihtoehto. WoW taas on kaukana liikunnallisesta, sen sijaan vähintään virtuaalisia kontakteja ihmisiin tulee väkisin. Kaupan kulmalla olevat tajuavat jossain vaiheessa olevansa lähestulkoon kaupungin kuninkaita. Timo päättää lähteä yhteen näistä porukoista mukaan, tai jäädä tavalliseksi tallaajaksi, joka ei porukasta erotu, vaikka maalattaisiin siniseksi.

Timo täytti juuri 15±1 vuotta, ja pitäisi valita mitä sitä elämällään tekisi. Ensimmäisenä täytyy miettiä,  kiinnostaako Timoa ylipäätään mikään. Timolla on yhtä hyvät mahdollisuudet edetä elämässään niin pitkälle kuin haluaa, ja se on lopulta hänestä itsestään kiinni. Ammattikoulu, lukio vai jotain muuta? Toiset (=monet vanhemmat?) ovat sitä mieltä, että ilman muuta lukio, tai muuten ihminen on jotenkin epäonnistunut. Paskat, sanon minä. Kaikki riippuu vain siitä, paljonko Timo haluaa elämältään, ja on valmis tekemään sen eteen.

Noniin, aika kului ja Timo on 21 vuotta, ja osallistui yllä linkitettyyn tutkimukseen. Mitä Timolle muuten kuuluu? Valitse mieleisesi.

1. Timo valitsi nuorena futiksen pelaamisen, ja jatkoi siitä ammattikouluun. Nyt Timolla on ammatti joka takaa hänelle kohtuullisen toimeentulon. Ammattikoulun hän rämpi läpi keskikastissa harrastuksensa ohessa, ja sai lopulta vakituisen työpaikan. Nyt Timo kiittelee, kuinka hänen junnuvuosien futisvalmentaja laittoi hänet tekemään hommia pelipaikkansa eteen. Aamuisin häntä ei usein voisi vähempää kiinnostaa lähteä töihin, mutta jo yhdeksän aikaan päivä hymyilee taas. Vaimokin hymyilee kotona iltaisin, ainakin silloin tällöin.
2. Timosta tuli jo 8-vuotiaana kaupungin kovin jätkä. Peruskoulun jälkeen hän on hankkinut ajokortin, että kaupan seinän sijasta voi nojailla omaan konepeltiin. Mitäs muuta? Timolla on 17-vuotias tyttöystävä, ja autoon kertyneillä tölkeillä hän osti juuri uudet talvirenkaat vuoden 93 Toyotaansa. Käytetyt, muuten. Huono tilanne on se, että uusi tyttöystävä on juuri raskautensa alkuvaiheessa, ja edellinen synnytti viime kuussa. Mitäs Timo aikoo tulevaisuudessa? "Jaa mitennii, mitä pitäis?"
3. Timoa ei maalattu siniseksi, eikä häntä myöskään peruskoulussa kukaan sen suuremmin huomioinut. Sen sijaan Timo lukee tällä hetkellä kauppatieteitä, ja on hankkinut kesätyöpaikan jossain aivan saakelin tärkeessä firmassa. Työ ja opiskelu ei ole Timolle kaikki kaikessa, vaan hän on fanaattinen kiipeilyn harrastaja. Vaimoa hänellä ei ole, sillä Timo tajusi nuorena olevansa homo. Timo on kuitenkin rehellinen itselleen, ja tekee asioita jotka tekevät juuri hänet onnelliseksi.
4. Timo oli sama huomaamaton hahmo nuorena, ja päätyi suorittamaan lukion. Hän ei kuitenkaan jaksanut opiskella, vaan puuhaili noiden neljän vuoden aikana kaikenlaista. Hänellä ei varsinaisesti ole harrastuksia, paitsi maanantaikaljalla käyminen satunnaisten tuttujensa kanssa. Timo on jäänyt pieneen lapsuudenkaupunkiinsa asumaan, ja tehnyt vähän töitäkin. Kaikki aloitetut koulutukset ja työpaikat ovat kaatuneet kuitenkin mitä ihmeellisimpiin tekosyihin, ja nyt hän tyytyy nostamaan sosiaalitoimiston tukia.

Vaihtoehtoja oli monta, ja jokaisen näistä Timppa valitsi itse. En sano, että mikään näistä olisi elämän kannalta väärä, vaikka 2 & 4 aika säälittäviltä kuulostavatkin. Erona kahteen muuhun on se, että omasta elämästä ei ole vastuuta otettu, kun kukaan ei ole pakottanut. Jos olisi pakottanut, ei välttämättä olisi kiinnostanut.

Ja takaisin alun tutkimukseen. Siinä on vähän kiertäen ilmoitettu, että ihmiset, jotka jaksavat nähdä hieman vaivaa elämänsä eteen, ovat elämässään onnellisempia. No totta hemmetissä! Aivan turhaa rutina siitä, että terveellinen ruoka tai sitten urheileminen on kallista, tarttukaa ihmiset kiinni elämäänne. Mitä enemmän tyytyy vanhoihin kaavoihin, sitä vähemmän elämässään kokee uutta. Työvoimatoimiston sivuilla on tällä hetkellä noin 15 000 avointa työpaikkaa, niistä saa yhden aivan varmasti jos oikeasti haluaa. Työttömyys ei ole poliitikkojen vika, yritysjohtajien ja sijoittajien se taas on. Mielestäni työttömällä ei ole perusteltuja syitä kieltäytyä työpaikasta, joka on kohtuullisen työmatkan päässä, ja reilun pelin mukaisella palkkauksella. Tai jos työ on puhelinmyyntiä, sitä kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan.

Elämässä, saa, kuuluu ja pitää valittaa. Kuitenkin vasta sitten, kun on tehnyt asialle kaiken voitavansa. Elämässä parhaiten menestyvät ne, jotka sitä haluavat. Ne, jotka olettavat menestyksen tulevan itsestään, tyytyvät vain valittamaan.

Some of us call that fantasy, some call it life.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kylläpä taas riepo ihmisten valittaminen omasta kohtalostaan. Jos joku mietti, niin en todellakaan äänestä Kokoomusta. En myöskään persuja. Sen sijaan vituttaa tolkuttomasti se, että iso osa ihmisistä käyttää hyväkseen sosiaalista tulonjakoa, koska ei vain viitsi tarttua toimeen. Omasta osastaan valittaminen on täysin aiheetonta, ellei asialle tee oikeasti jotain.