Jokaisen paras saavutus on juhlimisen arvoinen, oli se aivan mitä tahansa!
Lontoon olympialaisiin on puoli vuotta, ja rehellisesti into alkaa olla jo aika kova. Kisoissa suurimman mielenkiinnon saa oikeutetusti yleisurheilu, mutta mielenkiintoa riitää takuuvarmasti muihin lajiehin. Miesten lentopallomaajoukkueen pääsy kisoihin olisi samanlainen temppu kuin miespikajuoksijan saaminen välieriin tai naiskiekonheittäjän pääseminen finaaliin. Viimeksi kuin vastaavanlainen iloinen tapahtuma tuli, leivoin teekkareiden wappupicnicille 50 munkkia ihmisille jaettavaksti, ja taidanpa laittaa nyt paremmaksi. En tiedä vielä miten, mutta sen varmasti teen, mikäli näen tämänkaltaisia huippuvenymisiä. Ei parane kuitenkaan ihan mitä tahansa luvata, sillä en löydä syitä mikseivät vaikka kaikki nämä tapahtuisi. Näiden lisäksi mielenkiinnolla odotan myös purjehduksen, melonnan, tenniksen, uinnin, sulkapallon, soudun sekä painonnoston tapahtumia. Alla on olympiakisojen järjestämien tekemä video, jonka näin töllöstä juuri äsken. Video tiivistää pitkälti sen, mistä urheilussa on lopulta kyse.
"Everyone's personal best is worth celebrating, no matter what it is"
Tuosta tuli mieleen, että olen muutamien viime kisojen ajan seurannut tiivisti myös kärjen takana tapahtuvia asioita. Daegu2011 naisten keihäsfinaali oli jotain tolkuttoman hienoa, mutta esimerkkinä O-P Karjalaisen suoritus vaikean vuoden jälkeen oli erittäin hieno veto! Ja niin, sijoitus oli yhdeksäs, hävisi noin viisi metriä voittajalle.
Henk.koht tammikuu on mennyt ihan positiivisissa merkeissä, ja koska positiivisuuden kautta kannattaa lähteä liikkeelle, listataan 3 eniten mieltä piristänyttä onnistumista
Ensimmäinen dippipunnerrus ikinä! En ole tätä juurikaan harrastanut, koska omat välitykset ja massa on tähän aika surkeet.
Vielä loppuun CMX:n sanoin, ...ei ole turhia päiviä, tai jos on, on koko elämä. Alla on vielä kuva, joka koristaa ulko-ovea nykyään. Kaivoonkin on luultavasti mukavampi pudota tuolla asenteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti