24.1.2012

Näin olen valloittavat reiteni hankkinut

Tänään mennään vähän pidemmän kautta vähän pintaa syvemmälle. Joskus se on kuitenkin tehtävä, sillä vain raapaistessa pintaa ei yleensä voi oppia mitään. Jaetaan teille pitkän kautta pala omaa reenifilosofiaa. Hyppäämällä suoraan katkoviivan alle vältät sen, että saatat oppia jotain.

Kyykkyreeni, jonka jälkeen kävelykyky säilyy, on hyödytön kyykkyreeni. Jalkojen massareenaaminen taas on helppoa, senkun pistää rautaa tankoon ja irvistää. Kun ei jaksa, vähentää rautaa ja irvistää taas loppuun asti. Mutta entä sitten, kun jalkoihin pitää saada nopeutta ja elastista voimaa? Siinä sitä onkin suunnittelemista.

Otetaan kevyt raapaisu lääketiedettä, ja lihasten eroja. Ojentajilla, reisi- ja vatsalihaksilla on yksi reipas ero, eli käyttötapa. Jokainen puntilla joskus vähänkään käynyt tietää, että ojentajat saa ajettua helposti loppuun pienelläkin vastuksella, ja kun ne on loppuun viety, eivät ne siitä helposti palaudu. Reisilihaksien loppuunvieminen on jo vähän työläämpää, sillä ne kestävät rasitusta melko pitkään ja palautuvat pääosin ojentajia paremmin. Vatsalihasten vieminen samalla lailla loppuun kuin ojentajien vaatii taas erittäin paljon, ja ne palautuvat melko nopeasti. Takana näissä käyttäytymisissä on lihasten alkuperäinen käyttötarkoitus. Ihmisen vatsalihakset toimivat käytännössä koko hereilläoloajan, reidet suurimman osan, ja ojentajat vain silloin tällöin. Näiden asioiden sivuuttaminen on lähestulkoon kuin kiipeäisi pers edellä puuhun. No, tapoja on monia.
Erään järjettömän kyykkyreenin tulos, pehmusteesta huolimatta

Miten tämä sitten liittyy kyykkyreeniin? Siten, että ainakin minulle se on tuonut hirveän kasan murheita. Omistan reidet, joiden ympärys rentona on 68,5cm ja etureiden pituus on ~43cm. Hyvää ja huonoa, räjähtävä ponnistusvoima on mielestäni reilusti oma paras osa-alueeni, mm. tasajalkahyppy 3m 104kg:na, ja kyykky noin 2x penkki. Varjopuolena tässä on se, että hapenotto ei pysy nytkään mukana, eli massaa en halua tuonne kiloakaan lisää. Vaikeaksi homman tekee se, että 95%:ssa jalkaliikkeistä vaikein osa on eksentrinen vaihe, kuten kyykyn alaslasku ja suunnanvaihto. Ylösmentäessä lihas supistuu ja lyhentyy, mutta alas mentäessä lihas supistuu ja pitenee samaan aikaan. Siinä lyhyt syy, miksi se kävelykyky katoaa, lihas menee tehokkaasti päreiksi kun osa lihaksesta yrittää kiristyä ja osa löystyä. Tämä taas tuppaa helposti kasvattamaan massaa, mikä ei ole nyt toivottua.
Semmonen pönkkä

--------------------------------------- Ratkaisu---------------------------------------

Paras liike mitä olen löytänyt, on bulgarialainen askelkyykky smithissä. Eksentrinen vaihe jää tuossa melko vähälle, ja ylöstyöntöön saa nivelystävällisesti laitettua vastusta tarpeeksi isommallekin karjulle. Isoimpana erona läskikyykkyyn on rasitus enemmän takareisi-pers-akselille. Olen päätynyt 3-5x3-5 reeneihin, näiden jumi/tulossuhde on selvästi ollut paras. Vanha totuus on myös se, että voimaa tulee puntilla, nopeutta juoksemalla ja elastisuutta hyppimällä. Tästä syystä kannattaa ehdottomasti jättää kaiken maailman funktionaalinen harjoittelu omaan arvoonsa, kuten vaikka levytanko selässä juokseminen. Yleisurheilijoilla on hyviä liikkeitä, joissa yhdistyy levytanko liikesarjoihin, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Summa summarum. Intensiiviset voimareenit isoilla painoilla, sarjojen välissä pomppuja ilman vastusta elastisen ylläpitämiseksi. Elastisuutta pudotus-, kevennys- ja sarjahypyillä, ja nopeutta yksinkertaisesti juoksemalla. Kesällä sitten nähdään, kantoiko tämä tulosta. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...