Loppuviikon maakuntakierros Satakuntaan oli melkoinen kokemus Pirkanmaan kasvatille. ABC:n kassatätikin puhua palpatti pitkään ja hartaasti tuota mystistä, Viron kieltä muistuttavaa ääntelyä. Tämä ikuisuuden kestänyt palvelutilanne kuitataan Pirkanmaalla sanoilla "Moro. Kaks euroo". Mutta se vasta hämmentävä tilanne onkin, kun paikallisella salilla törmää muuan Metallisydämeen. Kun heti morottamisen jälkeen tämän legendaarisen, raavaan internet-hahmon suusta alkaakin yksittäisten örähdysten sijasta kuulua iloinen palpatus porilaisittain, on hämmennys vallan valtava. Eivaan, pieni leppoisa jutustelu on aina paikallaan, vähän kuin olisi ulkomailla.
![]() |
| Dödlift 1,60mk |
Porihalli oli ehkä paras ja monipuolisin sali missä olen käynyt, sillä siellä pystyi tekemään melkein mitä vain. Ainoa huono asia oli se, että ilman jäsenyyttä kertakäynti maksaa 20e! Tuossa jäävät kultakaupparosvotkin kakkoseksi, sen verran kiskurihintaa oli. Varsinkin kun Metukka sanoi, että hän maksaa kuukausimaksua noin 40e. Neuvottelun jälkeen pääsimme kuitenkin veljen kanssa ilmaiseksi tutustumaan. Kiitos tästä, arvon kassaneito :) Veljesten luontainen tsarmanttisuus oli taas kerran valttia!
![]() |
Mutta nyt tämän vuoden kovin työnteko on takana, ja seuraavat viikot on aika ottaa hieman tuloskuntoa esiin. On kuitenkin aivan pakko kehua tuota 2+1 -systeemiä. Jos on halu hankkia voimaa nopeasti ilman suurta painonnousua, niin ainakin minulle tämä toimi kuin laksatiivi. Kaksi viikkoa mennään melko reippaasti ylirasituksen puolelle, ja seuraavan viikon pitää kevyenä ja palauttavana. Toiset pitävät kevyitä viikkoja turhina, mutta itse näen ne vain kuntoa parantavana tekijänä. Kaksi rankempaa viikkoa onkin tarkoitus vetää niin, ettei puhtia olisi jatkaa enää kolmatta vastaavaa. Tällä hetkellä olo on kuin kuolleella ameeballa, eli lepoviikko on erittäin tervetullut.
Nyt kun tuon kierron olen kolmesti runnonut läpi, niin tehdään vielä yhteenveto koko hässäkästä. Yläkropan voimatasojen nousu oli siis tyssännyt, niin jotain piti keksia. Pääliikkeeksi tuli penkkipunnerrus, ja apuliikkeiksi vinopenkki Smithissä ja pystypunnerrus käsipainoilla, istuen ilman selkänojaa. Näitä reenejä tehtiin rytmityksellä ma-ke-pe-ma-ke-pe. Ensimmäiseksi pääliike, jolla sarjoja 4-6kpl ja toistoja 3-8kpl, itse rytmikin seuraavasti
Pääliikkeen jälkeen jotain aivan muuta, kuten kyykkyä tai mavea. Sitten reenin loppupuolelle vielä toista apuliikettä noin 3x8. Painot ovat sopivat siinä vaiheessa, kun niillä saa sarjat tehtyä juuri ja juuri. Sarjapainoja pitäisi pystyä kasvattamaan koko ajan.
Lopputulema oli se, että pitkään siinä juuri 100kg alapuolella odotellut penkkimaksimi nousi semmoisen 12kg 50 päivässä. Lopullisen testin pääsen tekemään vasta tämän lepoviikon jälkeen. Täyden sydämen kiitos vielä Maijulle I<3YourBlog-tunnustuksesta! Jätän tämän haasteen odottamaan parempaa hetkeä, sillä juuri aiemmin tuollaisen tunnustuksen kirjoitin.




Oli kyllä iloinen yllätys (ja tervetullut hengähdystauko jalkatreenin keskelle) kun kerrostalonkokoinen miehenköriläs törmäsi jutustelemaan, ja vielä jollakin aivan kummallisella murteella, käyttäen melkein kokonaisia sanoja... Sellaista ei näillä leveysasteilla usein kuulla...
VastaaPoistaEnsi kerralla otetaankin sitten kova yhteistreeni!
Kerrostalon korkuinen mies juttelee rivitalon levyiselle :D
VastaaPoistaMutta ilimammuuta! Pitää varmaan tulla Ulvilan hoodeille tutustumiskäynnille