Viimeinen viikko ennen muuttoa Taiwaniin

Ei ole helppoa reenaaminen. Eilisen suunnitelmasta jouduin jättämään sekä pirkkahallin että hiihdon välistä, kun oli kovin flunssainen ja väsynyt olo. Tuo puolen vuoden ulkomaanreissu ressaa sen verran ainakin alitajuisesti, että fyysisiä oireita on alkanut vähän ilmaantua. Olen tietoisesti koittanut stressaamista, jännittämistä ja hermoilua pitää kurissa, mutta se ei aina onnistu ihan hirveän hyvin. Kun on muuta mielekästä tekemistä, niin hermoiluista selviää yleensä mahdollisimman vähällä.

Täällä syötiin aivan tavallisia vohveleita...

Aamusta auto lähti kohti Pirkkahallia, mutta perillä odotti melko ikävä yllätys. Ilman minkäänlaista varausta olivat Tampereen Pyrinnön junioriurheilijat täyttäneet joukolla lähes jokaisen suorituspaikan, joita hallissa on. Kun jokaisessa paikassa on noin 5-10 ala-asteikäistä mukulaa, niin sekaan on melko mahdoton yrittää mahtua. Kun tuon kokoiset torpedot painavat ympäri hallia, niin saa olla erittäin varuillaan, koskaan ei tiedä mistä ne ryntäävät. Kun laskee reenilaukun olalta maahan, niin pitää katsoa ettei yksikään kölvi jäänyt alle.

Pienen palaverin jälkeen ohjelmanmuutos, ja suunta kohti koulun punttisalia. Se on hienoa että seura liikuttaa junioreita, mutta seurajohdon olisi melko asiallista ilmoittaa näistä tempauksista mm. sivuillaan tai varausjärjestelmään.

...ja sitten alkoi lapsettaa.

Joulun levosta aiheutunut kooma karisteltiin terävämmillä nostoilla, ja huomenna testataan sitten loikat ja heitot, jos noita pyrintöläisiä ei taas ilmesty jonkun kulman takaa laumoittain. Lepo ei tehnyt ainakaan huonoa tulostasolle, vaan tempauksessa ennätyksen sivuaminen oli helpohkoa ja terävää. Sen pitäisi tietää hyvää ainakin tasajalkahypylle ja PYT:lle ja JVE:lle. Penkissä mentiin ylöspäin pyramidilla 50 -> 100kg, ja jokaisella painonlisäyksellä tuntui, kuin uusia lihaksia olisi heräillyt horroksestaan. Äkkiä laskettuna ehdin tehdä testihypyt ja heitot kahdesti ennen matkallelähtöä. Seuraava mahdollisuus on sitten juhannuksen jälkeen, eikä tuota oikein vielä käsitäkkään että kuinka pitkä aika se on.

Kuitenkin lopulta, itseensä täytyy luottaa sen verran, ettei koko ajan tarvi olla testailemassa. Jos ei ole varma, tekeekö oikeita asioita, niin on parempi mennä reilusti metsään kuin tehdä arasti vähän sitä ja tätä.Tietää ainakin, mitä virheitä ei kannata toistaa.

Ja jos en muistanut jo aiemmin toivottaa, niin syrämmellisesti tervetuloa lukemaan Puuha-Pete, Teija ja Tuusannuuska!