 |
| @hautausmaa, Pori |
Lenkillä huomasin sen, miksi luisteluhiihto vaihtui aikanaan pääosin perinteiseen tyyllin. Törkeän kalliit Fischerin monot ovat surkeimmat, joita olen ikinä käyttänyt. Alkuperäiset nauhat olivat surkeat, ja nauhanreikiäkin on vain yksi siellä ja toinen täällä. Kiristäminen on siis vähintäänkin vaikeaa, vaikka mono pitäisi saada tuettua kunnolla. Pahinta on kuitenkin pohja, joka tuntuu olevan sisäpuolelta hieman kupera, ja on vielä älyttömän kovaa muovia. Lähes koko paino kasaantuu siis jalan keskikohdan päälle, ja sillä seudulla olevat luut ilmoittavat aika nopeasti että tämä ei käy päinsä.
Hiihdettyäni noin kilometrin älysin onneksi lopettaa matkanteon, kun takaisinkin oli tultava. Pari kilometriä vaivoin sain matkaa taitettua, ja että perkele kun sattui laittaa painoa jaloille. Kun kaupunki ei ilmeisesti säästösyistä ollut päättänyt ajaa latuja, vaan niitä kuorrutti noin 15cm tuore suojalumipöperö, niin pelihuumori ei ollut ihan korkeimmillaan. Aika lyhytnäköistä tämä perusliikuntapalveluista säästäminen, joka tulee varmasti tulevaisuudessa kalliiksi.
Suunniteltu kevyt intervallipitoinen 7,5km vaihtui siis 2km kidutukseen, ja oikeastaan ihan hyvä. Lepojakson jälkeen maltilla liikkeelle, ja huomenna olisi sitten tuplareenipäivä jos virtaa riittää. Aamulla loikkia ja heittoja pirkkahallissa, ja illalla sitten Kauppi-Niihimaa hinkkaamaan. Perinteisellä. Kyllä tämä tästä. Tuloksia pitäisi hallissa saada testailtua, mutta saa nähdä tuleeko vain pannukakkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti