Rauhoittuminen

Välillä mennään ylös, ja sitten taas haetaan alhaalta vauhtia uuteen nousuun. Tässä on muutamia päiviä vierähtänyt lepäilyn, synkistelyn ja vastaavien merkeissä, kun alkukuuhun ei lepopäiviä ihan liikaa siunaantunut. Rokotteet on pistänyt kropan sen verran sekaisin, että voimia ei ole ihan hirveästi jäänyt ylimääräisiin. Japaninaivokuumen ja B-hepatiitin oireista on selvitty noin päivässä tai kahdessa, eivätkä ne ole olleet pientä kuumeilua kummempia. Lavantautirokote taas otettiin pirteänä värikkäänä kapselina, ja se ei ollutkaan ihan niin iisi pala. Nukkuminen tuon jälkeen oli vähintäänkin kehnoa, ja hikoilin kuin pekoni pannulla. Onneksi noita kapseleita saa ottaa lisää taas huomenna ja 3 päivän päästä. Mutta jos jotain virheistä haluaa oppia, niin ehdottomasti kannattaa antaa näiden rokoteoireiden mennä rauhassa ohi, ja sitten vasta harkita mitään fyysistä.

Tänään kuitenkin olisi suuntana Nokia joulunvieton merkeissä. Joulunpyhät ovat erittäinkin tervetulleita katkaisemaan syksyn arkirutiinit. Vaikka arki on pääosin erittäin mukavaa, niin tällaiset breikit ovat aina enemmän kuin paikallaan. Siinä kun jouluna makoilee sohvalla ja juttelee niitä näitä, ei tule vähääkään mietittyä hätäisesti tehtyä harkkatyötä tai rinnallevedon tekniikkavirhettä. Vaikka melko monella kuntoilijalla tuntuu olevan rutiinina jouluaaton jumppa, niin itse olen pyhittänyt 24.-25.12 täysin muille asioille. Vähän kuten kiinalaisen ravintolan työntekijät, 2 vapaapäivää vuodessa?

Aika ennen NoNamea

Jos laiskottelultani ehdin, tarkoitus olisi tehdä huomenna yhteenveto siitä, mitä syksyllä oikein tuli tehtyä. Kelin salliessa ohjelmassa on myös vuoden ensimmäinen kevyt hiihtolenkki! Tuo hiihtäminen on sellaista mielen terapiaa, ettei parempaa taida olla. Mitä muuta suomalainen voisi kaivata, kuin umpivalkeaa hiljaista metsää? Lopetetaan tämänpäiväinen taas sitaattiin, kuten perinteeksi näyttää muodostuvan.

Tietä ken käy, tien on vanki.

Vapaa vain on umpihanki