Milloin sitä on tarpeeksi hyvä?

Nyt on hyviä ja huonoja uutisia. Aloitetaan huonolla. Tänään venähti sisäreisi. Se ei ole hirveän kipeä, ja pysyy kinesioteipillä kasassa. Vähän kun malttaa välttää juoksemista ja hyppimistä niin ongelma on tällä ratkaistu. Sitten positiivisiin juttuihin!

Mannapuuro, mustikat ja tuore vadelmahillo. Ei muutakun omnom vaan <3

Niitä onkin hieman enemmän, ja osa jäi jopa videolle. Aloitetaan rakkaimmasta, eli vauhdittomasta pituushypystä. Viime talvena sain tuon nostettua komeasti lukemiin 300cm, parhaimmillaan 300,6cm. Mutta ei täyttä senttiä yli kolmen metrin, ei sitten millään! Tänä vuonna tehdyt loikat ovat lentäneet välille 280-292, mutta jokaisella noista kerroista jalat ovat syystä tai toisesta olleet tukossa. Eilen kuitenkin Pirkkahallissa tehty reeni meni lepopäivän jälkeen melko tuoreena, ja tulos oli sen mukainen. Neljä kevyttä tunnusteluhyppyä alle, noin 280cm kappale, jonka perään kuuden toiston kilpasarja.

20cm lyhyempi tasajalkapomppu 20kg sitten.

1. 298cm. Teknisesti huonohko hyppy.
2. 299cm. Hieman parempi, mutta ei vielä lähtenyt.
3. 301cm. Mies aivan pähkinöinä, sieltä se vain tuli!
4. 304cm! Rento huippuveto, piti oikein mitata kahteen kertaan.
5. 304cm. Uudestaan, ei ollut edellinen onnenkantamoinen.
6.     x.     Eväät oli vähän jo syöty edellisillä hypyillä.

Pidän tuota 304cm 109kg aamupainossa ehkä kovimpana omista ennätyksistäni. Jokainen kolmosella alkava sentti on kuitenkin työn ja tuskan takana. Mutta lisää on tulossa! Samalla reissulla myös heitin 7,26kg kuulaa pään yli taakse, ja työnsin vitosta. Molemmat jäivät 5-10cm ennätyksistä keskinkertaisilla suorituksilla. Kun tästä yläkropan jumit joulutorttujen myötä aukeavat, niin nämäkin ennätykset saa excelistä korjata taas uusiksi.

Yllä on maisteluvideo, josta näkyy hieman huonosta kulmasta tuo 304cm loikka, ja 7,5kg ennätysparannus Clean&Jerkissä lukemiin 100kg! Se on komea, kun tuommoinen määrä rautaa on suorilla käsillä. Tuo tuli otettua oikeastaan vähän vahingossa, mutta ei kai muuta kuin antaa mennä jos kulkee! Pitänee parantaa olkapäiden liikkuvuutta, kun tuo selkä menee noin kamalaan asentoon.

Tampereen tenniskeskukselle myydään kymmenen kerran sarjakortteja. Olen valehtelematta ainakin viimeiset 9 kertaa ottanut Pekulta© pataani, usein melko rumasti. Kunto oli kuitenkin ajoitettu juuri oikein, sillä tänään otin tennismestarin valtikan haltuuni pitkäksi aikaa komein ottein! Seuraavat matsit sitten kesällä reissusta palattua. Mutta ettei tule liian ylimairea postaus, niin mun pitää ihan just lähteä tonne lumituiskuun kauppaan. Voi hemmetin hemmetti.