![]() |
| Kyötikkälän kenttä, Kangasala |
En ole viimeiseen kahteen-kolmeen viikkoon saanut tehtyä kunnollista kyykkyreeniä, mikä olisi varmastikin ollut ohjelmassa. Sen sijaan olen juoksuista/maveista palautumisen lomaan laittanut hieman kevyempiä 3x5 tai ykkösnostoja, joilla on saatu ärsykettä yhtä lailla. Näistä palautuminen on ollut melko nopeaa, mikä kunnon kyykkyreenistä ei olisi varmasti ollut mahdollista. Tehokkaissa kyykyissä on myös se ikävä puoli, että ne häiritsevät myös muuta elämään kamalasti, kun liikkumiskyky on vähän niin ja näin. Se on riittävä syy siihen, ettei niitä lähdetä tunkemaan väkisin tilanteisiin, joissa niitä ei olisi järkevä tehdä, mutta kun paperissa nyt sattuu näin lukemaan.
![]() |
| On mun muffinit, ja sitten on muiden muffinit |
Ettei päästä itseään aivan liian laiskaksi ja pysyttelemään mukavuusalueella, rasitustilaansa olisi hyvä mitata jollain. Otin tuossa keväämmällä Lihastohtori-blogista metodeita, joissa mitattiin reenin rasittavuutta, ja niiden suhdetta omaan fiilikseen. Totesin tuon täyttämisen kuitenkin melko nopeasti liian vaivalloiseksi, joten jotain piti keksiä.
![]() |
| Kaveri liiteli 165 |
Parantelin tuota hieman omaan käyttööni, ja nyt käytössä on aivan kaiken huomioiva Aamufiilismittari©. Se ottaa huomioon kropan palautumisen, ulkopuolisen stressitilan, unenlaadun ja kaiken muunkin tilpehöörin, ja kertoo asteikolla 1-5, kuinka valmis reeniin oikein olet. Näiden mittarien kehittelemisessä on ollut omat alkukankeutensa, mutta niin kauan ajattelin jatkaa kunhan saan aikaiseksi sellaisen, jonka täyttäminen on vaivatonta. Vanhoja treenipäiväkirjoja selaillessa on mielessä pyörinyt vain, että miksen ole reenannut enempää. Fiilismittari selventäisi tuollaisia ajatuksia kummasti.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti