Lepopäivä

Huh, löytyhän se nälkä lopulta. Kun sen viimein löysin, pidin sellaisen puhuttelun, ettei tuo uskalla enää toista kertaa karata. Kertoi karkaamissyyksi tuon aiemman rullaluistelulenkin, jolla kaloreita kului Polarin mukaan 750, eihän tuollaisen määrän tankkaaminen normaalin lisäksi ole mahdollista ihan tavallisen tallaajan nälälle.

Oli herkkua

Tänään piti mennä hyödyntämään auringonpaiste kentälle heittämisen merkeissä, mutta väsymys vei voiton, ja suuntasin mustikkametsään. Kello soitti aamulla puoli yhdeksän aikaan, mutta kun avasin silmäni, jalat ja kädet antoivat sellaista viestiä, että tähän aikaan nouseminen ei yksinkertaisesti sovi, vaan lisälepo on tarpeen. Tunnin torkkujen olisi luulleet lepyttäneen noita, mutta kun puoli kymmenen aikaan yritin nousta uudestaan, eilisestä puntista nokkiinsa ottaneena jalat ja kädet sanoivat, että jos tosissasi nouset nyt, niin tänään on turha haaveilla minkäänlaisesta yhteistyöstä. Nukuin siis vielä tunnin, ja puoli yhdeltätoista oli kaikkien osapuolten mielestä hyvä aika nousta.

25000+ katsojaa

Olkapään valittelut näyttäisi olevan selätetty, ainakaan penkki ja tempaus eivät aiheuta mitään mainittavaa, vaikka niin aluksi pelkäsin. Smithistä siirtyminen normipenkkiin on kolmessa viikossa onnistunut jo aika hyvin, vielä toinen mokoma päälle niin alkaa olla oikeasti hyvä. Siisti ykkönen on hinattu 110 kiloon, ja maailmalla helposti nostettu 120kg on myös aivan varmasti tulossa, kunhan koko hommaa ei pilaa hätäilyllä. Kiireellä tulee kusipäisiä mukuloita, rikkoutuneita olkapäitä ja raakoja kakkupohjia, eikä kenelläkään ole silloin kivaa. Sama asia on tuo 200kg maastaveto, sekin tulee sieltä varmasti kunhan vain malttaa tehdä pohjatyön rauhassa. 195kg nostanut vetreä vaari on kuitenkin varmasti paljon mukavampi, kuin 200kg nostanut selkärampainen vanha kääkkä.

Turska perkule vei kultaa

Tällä hetkellä käytössä oleva punttisali on maan syvyyksissä, ja siellä ei ole yleensä ketään. Tästä innostuneena olen puolivahingossa alkanut ahistä, karjua ja pitää muutakin eläimellistä älämölöä. Pahimpana tuo ilmenee etukyykyssä, mutta ihan joka liikkeeseen se on kuitenkin jo soluttautunut. Saa nähdä mitä tapahtuu ihmisten ilmoille taas siirryttäessä, kun seassa on kaikenkarvaista jumppaajaa, joiden mielestä mave-tankokin pitäisi laskea maahan hellästi ja hitaasti. Kai se on mun vastuulla, jos fitness-neidolta pelästyksissään tippuu tekoripset tai katkeaa hikipanta, tai nörtiltä hajoavat vahingossa silmälasit. Mutta minkäs sille teet, kun tuollainen ääntely tapahtuu itsestään, eikä sitä pidäteltyäkään saa.