Hyvän onnen alkeet

Tänään tuli pitkä teksti, mutta koska onni potkaisi kunnolla, niin mikäs tässä on kirjoitellessa. Elämässä voi menestyä monella tapaa, ja jokaisen itsensä tehtäväksi jää määritellä se, mikä menestyminen on tärkeää. Omassa elämässäni näitä kokonaisuuksia on kolme: ihmissuhteet, harratukset ja koulu/työ. Ihmissuhteita en tässä blogissa halua hirveästi valottaa, mutta oman lähipiirin arvoa ei voi liikaa korostaa. Treeneissä viimeiset ajat eivät ole olleet niin valoisia kuin olisin halunnut, mutta kyse taitaa olla enemmänkin liiallisista tavoitteista, kärsimättömyydestä ja omista laiminlyönneistä. Sen sijaan koulu- ja työrintamalla on onnistanut hyvin, mistä olen todella yllättynyt, koska en mielestäni olisi ansainnut näitä. Tein alle pienen piirakkakaavion siitä, mitä menestyminen mielestäni vaatii.

Piirakka on jaettu prosentteihin, mutta ei onnistuakseen sataa tarvitse saada. Puoletkin tuosta riittää ihan hyvin. Toisinaan ihmisillä käy tuuri, se on ihan selvää. Toisen päälle putoaa taivaasta setelinippu, toisen päälle flyygeli. Onnellisuus riippuu siitä, halusiko seteleitä vai flyygelin. Muut kohdat ovatkin sitten vähän kinkkisempiä. Puran nämä lyhyesti pala palalta.

Tuuri. Tarkemmin kun mietin asiaa, niin päädyin siihen että puhdasta tuuria ei ole. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä tuon suhteen. Kun löydät kadulta lottokupongin ja satut saamaan sillä päävoiton, et voi tuosta saavutuksesta kovin kehua itseäsi vaikka kuinka haluaisit. Tämäkin tuuri pitää ansaita, eli pihalle pitää lähteä jos kupongin haluaa löytää.

Itse hankittu tuuri. Oma lempparini. Jos haluaa voittaa lotossa, kasvaa tuuri huomattavasti jos tekee rivijä kolmen sijasta 3000. Jos haluaa iskeä itselleen jumppaohjaajan, kannattaa mennä aina hänen tunneilleen eturiviin kuolaamaan. Tai sitten ei, mistä minä tiedän. Lähettämällä 200 työhakemusta, napsahtaa työpaikka todennäköisemmin kohdalla kuin kahdella hakemuksella. Penkkipunnerrukseen tätä ei kannata soveltaa, jos 60 kiloa ei nouse ensimmäisellä, niin se tuskin nousee kahdeksannellakaan yrityksellä.

Oma vaivannäkö. Tämä on perusta tuolle, että saa hankittua itselleen hieman hyvää tuuria, Koulun tenttiasiat ovat aika todennäköisesti hallussa, jos asioita on koko kurssin ajat käynyt itse läpi. Yliopistolla olen oppinut erityisesti sen, että viime tingassa ei kannata yrittää ihmeitä, vaan työ pitää tehdä paljon aiemmin. Etsi, opiskele, yritä, epäonnistu, nouse uudestaan jaloilleen. Ei minua olisi kiinnostanut nousta tänään 7.15 puntille, kun ensimmäinen sovittu meno oli vasta klo 12. Mutta miksi jättää asia tekemättä, jos sen voi tehdä? Jos joka kymmenes vapaaehtoinen teko tuottaa jotain hyvää ja loput vain jotain neutraalia, niin kannattaako nämä kymmenen tekoa silti tehdä?

Suhteet. Myönnetään, on paljon helpompaa olla Kim Yong-mikälien poika, kuin työleiriltä pakoa yrittäneen Hut Hai-Tsun poika Pohjois-Koreassa. Ihmiset saavat syntymässä eri määrän pelimerkkejä, mutta täällä Suomessa huonoistakin pelimerkeistä huolimatta voi päästä hyvin pitkälle.

Pienet asiat. Olen erittäin laiska, jos ei tarvitse olla ahkera. Pyykit saattavat odottaa kolme vuorokautta kaappiin pistämistä, tyhjät maitopurkit lojuvat pöydällä ja Aamulehdelle olisi pitänyt lähettää opiskelijatodistus jo kaksi viikkoa sitten. Pääasia on kuitenkin olla riittävän hyvä tilanteeseen nähden, ja tehdä oikeita asioita hyvin. Olen ostanut puolisolle kukkia keskimäärin kolmen vuoden välein, lämmittelen reenin alkuun aina 20 - 40 min ja teen asiat mielummin päivän ennen deadlinea, kuin tunti sen jälkeen. Mikä on tärkeää, se tehdään riittävän hyvin, ja se mikä ei ole tärkeää, tehdään niin kuin tuntuu.

Diplomityön viimeistely, nimmarit kaikille!

Olen nyt saanut diplomityöni tehtyä, signeerattua ja lähetettyä työn teettäjälle. Toiset hakevat diplomityöpaikkaa vuoden, ja sitten toisilla (minulla) käy niin hyvin, etten ehtinyt hakua aloittaakaan, vaan minua tultiin kysymään työn tekijäksi kun pelasin sohvalla Heroes of Might and Magic 3:n kamppanioita läpi, Tuollainen olisi helppo leimata pelkäksi tuuriksi, mutta tuohon tilanteeseen pääseminen vaati kuitenkin seuraavat vaiheet.

1. Oma vaivannäkö ja pienet asiat. Olin hoitanut asiani kursseilla aiemmin rittäävän hyvin. Harkkatyöt oli tehty ajallaan ja palautettu suhteellisen hyvin tehtyinä. Samat henkilöt joille nuo palautetaan, vastaavat pitkälti myös diplomityöpaikkojen jaosta, eli kannattaa pitää hyvät välit.
2. Itse hankittu tuuri. Olin muutamaa viikkoa aiemmin käynyt muiden asioiden ohella kysymässä, onko avoimista paikoista kuulunut mitään. Omaa naamaa kannattaa pitää sopivasti esillä myös hiljaisimpina aikoina.
3. Suhteet ja tuuri. Asun onnellisesti samassa taloudessa henkilön kanssa, joka on vielä paremmissa väleissä kyseisen henkilökunnan kanssa kun minä, ja hänen kauttaan sain pyynnön tulla tekemään työtä. Aitoa tuuria oli se, että kyseinen paikka sattui olemaan auki silloin, kun sitä tarvitsin. Ilman kahden ensimmäisen kohdan hoitamista kolmannesta kohdasta ei kuitenkaan olisi ollut mitään apua.

Hieno nuori herrasmies pelejä katsomassa!

Tänään pistin nimen myös toiseen paperiin, ja uusi titteli on asiakaspalveluinsinööri, uusi yritys ja uudet tehtävät. En olisi ikinä uskonut saavani työpaikkaa yhden päivän työnhaulla, mutta nyt sellainen niin kävi, ja olen todella kiitollinen.

1. Suhteet. Diplomityötä tehdessäni kuulin, että minun jälkeeni halutaan pian uusi dippatyöntekijä. Yritin lobata mahdollisimman paljon kahden kaverini puolesta, ja halutessaan kummalla tahansa heistä pitäisi olla ovi auki kyseiseen yritykseen. Toinen näistä kavereista on töissä yrityksessä, johon kirjoitin juuri sopimuksen. Häneltä kuulin aika-ajoin että kiirettä piisaa, ja lisäkäsille olisi käyttöä.
2. Oma vaivannäkö ja itse hankittu tuuri. Huomasin, että Pirkkahallissa pidetään omaa alaani sivuavat messut, ja että siellä on mielenkiintoisia yrityksiä. Ajattelin lähettää avoimia hakemuksia ennen messuja, ja mennä sitten paikan päälle juttelemaan mahdollisesta rekrytoinnista, ihan vain kokeilemaan onneani. Lopulta kävi niin, että ensimmäisen hakemuksen jälkeen minulle soitettiin, että tulehan seuraavana päivänä käymään messuilla. 24 h tämän puhelun jälkeen olin jo lyömässä kättä päälle paikasta, jonka olemassaolon aavistinkin.
3. Tuuri. Elämä koostuu sattumista, mutta tässä tapauksessa varsinaisella tuurilla oli hyvin pieni osuus. Jos kaverini ei olisikaan aikanaan päässyt tuohon yritykseen töihin, jos en olisi kuullut messuista, jos lemmikkikani olisi syönyt kenkäni tai jos palautusjuoma olisi kaatunut lattialle, niin en olisi välttämättä paikkaa saanut. Nyt kuitenkin onnisti, kun monta pientä palasta sai punottua kohdalleen. Perkuleen hienoa, taas liikahdettiin elämässä askel eteenpäin!

Verryttelyä kesälämpimillä

Joskus käy tuuria, joskus ei. Ennen tätä onnenpotkua vietin kuitenkin ehkä elämäni kolme kurjinta viikkoa nostaen itseäni fyysis-henkisestä suosta, jollaisessa en ollut ennen ollut. Itsestään huolen pitäminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä, sillä muuten saa pian huomata olevansa vain varjo entisestä itsestään.