Kolmen vartin reenirykäisyistä on löytynyt ihan yllättäviä puolia, mitä en osannut edes odottaa. Sunnuntaina pääsin illalla kotiin vasta hieman puoli seitsemän jälkeen illalla, mikä on normaalisti tarkoittanut sitä että olen tehnyt puuron sekä mukillisen teetä, ja mennyt niiden kanssa nukkumaan pikimmiten. Nyt halusin kuitenkin rykäistä siihen reenin, ja olin jo 19.25 salissa soutamassa paikallani, kohti ei mitään. Hemmetin soutulaitteet. Hyvät lämmöt noilla joka tapauksessa saa, vaikka vähän hölmöläisten puuhaa onkin. Pikareeni mahdollisti tässä tapauksessa sen, että illan laiskottelu vaihtui pikahikoiluun.
 |
| Kuten tämäkin touhu on |
Pikareenien toinen hyvä puoli on se, että sama tekemisen meininki tarttuu myös pidempiin reeneihin. Sarjatauot ovat lyhentyneet ihan puolivahingossa, ja siinä samalla pysyy lämmöt hyvin yllä ja kaloreitakin palaa mukavasti. Kaiken touhun ohessa olen alkanut kaivata kovasti salihanskoja, joista luovuin reilu vuosi sitten vanhojen hajotessa. Eivät nuo kovettumat ole murhe ollenkaan, mutta tänään kämmeneen tuli reenin alkupuolella aika reipas palkeenkieli, jonka alta hymyili veresliha. Vähän liikkeitä muuttamalla tuo ei haitannut, mutta kyllä se perkuleen kipeää teki kun karhealla tangolla yritti nostaa,
 |
| Katowice toivotti tervetulleeksi |
Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja aika kevyellä ohjelmalla mentiin, mutta huomenna sitten on vuorossa lähemmäs 10 tunnin rykäisy 400 ajokilometrin kera. Kuuleman mukaan selkävaivat ovat työssä ammattitauti, mutta niinhän nuo taitavat olla kaikilla ketkä auton kyydissä joutuvat vähänkään istumaan. Täytyy pitää tuplasti parempi huoli liikkuvista osistaan, etteivät välilevyt tai ketkään muutkaan ala liikaa pullistelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti