Lisäravinteiden käyttö hävettää jo

On aika naurettavaa, että tämmöinen täysin tavallinen sporttikaveri lyö naamaansa jos jonkunlaista mömmöä. Aikanaan kun liikkumaan aloin, totesin jalosti etten lisäravinteita tule tarvimaan. Sitten ostin muutaman Gainomaxin ja vastaavan tetran, ja totesin että hyvää on. Sitten säästösyistä kaappiin eksyivät Fastin proteiinijauheet, ja palautusjuomaa täydentämään tietysti maltoa säkki. Näin ne jalot periaatteet oli sitten haudattu...

Puhtaasti paras.

Sitten löysin Leader shopin myymälän Tampereelta, ja menin veljen kanssa tekemään alennusostoksia. Kassiin tarttui aiempaa repertuaaria täydentämään kreatiinia, koska sitähän kaikki kehuvat. Heikkoa mieltä hyväksikäyttäen L-glutamiini tuotiin auttamaan tautikierteen keskelle, ja samoihin aikoihin myös beta-alaniini lähti mukaan, koska halvalla sai. Jauheita alkoi olla jo sen verran, että tarvittiin kaappi purkeille sekä sheikkereille.

Jonkun muun kuva. Herkkua naamaan vaan.

Seuraava askel oli ostaa Leaderin uusin tulokas, Rooster booster. Tavallaan naurattavuuden huipentuma, mihin ihmeeseen tällä tasolla tarvitaan jotain treenibuustereita tai piristeitä? Eikä ihan tavallaan, vähän oikeastaan hävettää. Eikä siinä vielä kaikki. Sitten otettiin se askel, joka muutti doping-suhtautumistani melko paljon. Tilaukseen treenibuusteri, joka on WADAn kiellettyjen aineiden listalla kilpailuissa käytettynä. Se on kai pakko todeta, että ilmeisesti sitä on aika tosissaan. Vaikkei välttämättä olisi halunnut.

Sandrakin löysi DMAA:n.

Urheilu on oikeasti melko paska laji. Sitten aikanaan kun lapsia pääsen kasvattamaan, haluan heistä ehdottomasti liikunnallisesti aktiivisia nuoria. Mutta ammattiurheilijan tielle en millään viitsisi kannustaa. Olisi parempi, kun touhua ei päästäisi turhan vakavaksi.