Sieltä se seuraava lepojakso viimein taas tuli vastaan. Ei väsytä yhtään niin paljon kuin edellisessä syklissä, mutta jonkun verran kumminkin. Mutta oli menossa mikä vaihe tahansa, yksi asia ei muutu. Se, että kyykkyreenin jälkeen on nälkä. Eikä ihan pieni nälkä, vaan lähestulkoon rajaton. Ero normaaleihin päiviin on enemmän kuin huomattava. Tämä on kuitenkin hoidettavissa hyvin lukuunottamatta iltaa, koska enää sängyssä ei saa syödä.
Ruoan lisäksi päiväunet ovat aina vain mukavampia. Oli taas suhteellisen outoa herätä 15:10, kun siihen mennessä olin vasta ehtinyt hoitaa muutaman nopean asian vaihto-opiskelujen suhteen, käydä puntilla, syödä ja nukkua päikkärit. Yleensä reenin jälkeen uni tulee silmään kuin napista painamalla, mutta tämä päivä oli sinänsä poikkeus. Nukahtaminen tapahtui yhtä tehokkaasti kuin virtojen poikkilaittaminen pääkatkaisijasta. Reilun tunnin ajan ei ollut minkäänlaista tietoa mistään ympäröivästä, ja nukuimpa samalla toisen kätenikin tunnottomaksi. Lisää tämmöisiä!
Että mikä tahansa tekeminen tuntuisi merkitykselliseltä, pitäisi sen aiheuttaa sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Tutummin tuon voi muotoilla niin, että ylä- ja alamäkiä tarvitaan. Toistaiseksi ongelma on ollut se, että näitä alamäkiä ei ole hirveästi näkynyt, vaan meno on ollut tasaisen varmasti parempaan päin. Eipä auta tosin valittaa, eiköhän niitä ongelmiakin ehdi tulla. Tästä hämmentyneenä jäin miettimään, onko se ylä- vai alamäki nyt positiivinen juttu. Totuuden luultavasti kertoo gallup tuolla oikealla vielä tämän vuoden puolella.
Niin tai näin, kahdesti läpiviety sykli näyttää penkin osalta tältä.
Samanpituisilla sarjoilla nostettu kilomäärä nousi 7,4%, ja maksimi on noussut suurin piirtein saman verran. Ongelmia on ollut hieman noissa kolmosten nostamisessa, kun tekniikka hajoaa välillä. Kolmas kierros alkaa sitten 6x4x92,5kg, joka olisi tuntunut vielä kuukausi sitten täydeltä utopialta.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti