Urheilun riemua ja törmääminen Suomen kuumimpaan naiskehonrakentajaan

Eilen oli vieraita käymässä, ja pöydässä oli kakkua, hedelmäkarkkia, suklaata, lakritsia, toffeeta, keksejä ja jonkun verran suolaista tarjottavaa. Ei hirveän hyvä näin painonpudottajan kannalta, sillä kaksin käsin on lievä määritelmä, kun ahmimisen makuun pääsen. Voisin kirjottaa 101 tarinaa niistä hetkistä, kun olen syönyt kerralla järjettömän määrän ruokaa vaikkei ole ollut edes nälkä. Ja oudointa, ei ole jääny edes paha olo.

Vähemmän onnistunut hyppy. Korkea ponnistus ja tiukasti kerällä, eiku?

Näiden "kaloritankkausten" ja urheilusuoritusten välillä on ollut se outo yhteys, että tankkausta seuranneena päivänä vire on ollut paljon normaalia korkeammalla. Tänään aamulla käytiin Nikon kanssa Pirkkahallissa, ja päivän sato oli lopulta aika hyvä. Voltin opettelussa ollaan suurin piirtein aikataulussa, ja kesään mennessä olisi ihan realistista saada se jo nurmikollakin jaloilleen alas. Nyt ollaan oltu siinä vaiheessa, että tuollaiselta permantoa vastaavalta apinointialustalta on tehty hyppyjä hieman korkeammalla olevalle patjalle, ja nuo tulevat jo hyvin kyykkyyn. Seuraavan 3 kerran aikana todennäköisesti siirryn jo permannolle yrittämään ja keräilemään mustelmia. Tuosta telinevoimistelusta syövät intoa 60v+ miehet, jotka sen ajan metodeilla "opastavat" koko ajan ja pyytämättä. Varmastikin tietävät asioista, mutta kun eivät älyä antaa välillä rauhaa kehotuksista huolimatta. "Ei teistä pojat ole mihinkään. Kun minä 40 vuotta sitten olin teidän ikäisenne, ei ollut patjoja mihin hyppiä, vaan hiekkakasoihin hypittiin. Eikä meillä ollut tuollaisia hienoja pehmustettuja kenkiä, vaan sillon jouduttiin kengänpohjatkin naulaamaan jalkoihin kiinni, koska muuhun ei ollut varaa..." tai sitä rataa.


Mutta takaisin tuohon ahmimisen ja urheilun yhteyteen. Olo ei ollut mitenkään tuorein, mutta voi että kun heittovälineet tottelivat miestä. Otin pitkästä aikaa kuulareenejä rohkean vauhdin kanssa, aivan sama vaikka mentäisiin metrin yliastutuiksi. Ellei näitä tee, niin on vaikea oppia kiihdyttämään tarpeeksi tuossa pienessä tilassa. Ensimmäisestä työntöä en jaksanut kuvata, koska ajattelin ottaa vain rennosti. Kuinka ollakaan, se lensi 15.7m, parantaen vuodentakaisesta parhaasta yli metrin. Naureskelin ja harmittelin, että tietysti kävi näin, ja päätin videoida seuraavankin. Tapahtui jotain mystistä, ja kuula lensi tästäkin vielä metrin lisää, lukemiin 16.72, joka on yli 1,5metriä enemmän kuin vanha ennätykseni! Mieli oli ihmetyksestä soikeana, sillä ei tuollaisia parannuksia vain tapahdu. Oikeita asioita on ilmeisesti tehty.

Tämän lisäksi sain pienen henkisen varmistuksen siitä, että olen oppinut jotenkuten heittämään kiekkoa. Heitot pressuun tuntuivat niin hyviltä, että odotan kesää jo erittäinkin suurella innolla! Nyt kun videot katsoin kunnolla läpi, niin eihän tuo kuulantyöntökään ollut kummoinen, sama perisynti kummittelee eikä kroppa kierrä tarpeeksi. Tuo tarkoittaa vain sitä, että kun koko homma osuu kerralla kohdalleen, tulos puhuu puolestaan.

Ps. Näin hallilla tänään Minna Pajulahden! Notkea likka tuollaiseksi lihaskimpuksi, järjettömän komeita kärrynpyöriä heitteli.