Keväinen sunnuntai ja elämä hymyilee

Perjantai-illan floppi on pyyhitty jo mielestä, ja kovaa vauhtia jatketaan eteenpäin. Yksi reenivihko kestää kassissa noin puoli vuotta, ja taas oli aika pistää vanha muiden risaisten vihkosten joukkoon, ja korkata uusi. Vanhojen vihkojen lukeminen huonoina hetkinä on nostalgiaa parhaimmillaan, saa ainakin todeta että kehitystä on tapahtunut aikojen saatossa.

Vaikka perjantaiyönä jouduin pitkästä aikaa ottamaan 300mg buranan reisikivun takia, että sai nukahdettua, lauantaiaamuna vire oli jo ihan kelvollinen. Rinnallevetoprogressio eteni siihen vaiheeseen, että ensi kerralla tehdään sarjoja jo 80kg:lla! Merkinnät vanhasta vihosta kertovat, että 3x8x50kg on tehnyt tiukkaa viime heinäkuussa. Päivän helmenä oli kuitenkin tiedossa urheilulajeista majesteettisimman kokeilu!

Tilanne lavastettu

Voin rehellisesti sanoa, että pelatessa tuli hiki! Laji oli hankala, mutta aivan älyttömän hauskaa. Osoitin ääretöntä lahjakkuutta saamalla heti ensimmäisellä heitolla kiven pesään siniselle kehälle. Tämä jäi kuitenkin lähestulkoon ainoaksi, sillä rata kului keskeltä erittäin liukkaaksi, ja heitot tuppasivat karkaamaan läpiheitoiksi. Pienen mutta loistavan opastuksen jälkeen pääsimme pelaamaan seuran naisten kanssa 3vs3 pelin, jossa yllätimme pelillämme ennenkaikkea itsemme. Kierteen saaminen kiveen ei ollut hirveän helppoa, mutta vaikeinta oli kuitenkin lukea rataa oikean voiman saamiseksi.

Kelit suosivat joka tapauksessa, ja kevät on todellakin täällä, ja mitäs muuta sitä tekisi kuin harrastaisi yhdistelmähiihtoa! Tämän päivän reissu koostui 1km kiroilusta perinteisellä tyylillä, jonka jälkeen ajettiin autolla kotiin hakemaan vapaan sukset. En uskaltanut laittaa liisteriä pohjiin, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt. -1..+2 jäätyi saman tien kun ladulle pääsin, ja keräsi rakeista lunta pohjiinsa niin etteivät sukset liukuneet mihinkään. Totesin ettei tuossa ole mitään järkeä, ja otin vapaan sukset käyttöön ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Kotoa lähtiessä suunnitelmana oli "pitkä ja rauhallinen lenkki", mutta yllätys yllätys, tämä vaihtui 150m rentoihin maksimivetoihin. Syke ei noussut juurikaan, 179bpm on noin 7 lyöntiä alle sen mitä odotin. Meno oli ensimmäiset 4-5 vetoa aika dieselmäistä, ja vaikka jaloista löyty hieman tehoa, niin rytmi oli laiskaa. Loppua kohti nuo kuitenkin paranivat, eli ei mennyt rehkiminen hukkaan.

Huomenna tarina jatkuu, ja pirkkahalli kutsuu aamutuimaan.