Taudinkuva on ollut melko kaukana perinteisestä. Kurkku ei ole kipeä, eikä nenä vuoda. Kuumetta löytyy sentään hieman, ja päänsärkyäkin iltaisin. Pahinta ovat kuitenkin olleet elämäni kaameimmat lihassäryt, joita ei millään viitsisi pistää pelkän treeninkään piikkiin. Pahimpana on selässä latsien ja ristiselän välinen alue, aivan kuin joku olisi moukaroinut sitä lekalla. On tietenkin mahdollista, että maanantaiset ojentajaliikkeet ottivät hieman väärään paikkaan, veli kun suositteli kokeilemaan uudenlaista asentoa tuossa... enikeis, välillä sattuu niin että itkettää.
| Tältä tuntuu nyt |
Hopeamitalin tässä sarjassa saavat vatsalihakset. On uskomattoman hieno kombo, kun tuntuu samaan aikaan olevan aivan järjetön nälkä, mutta myös oksettaa eikä mikään puhdasta sokeria vaativampi ruoka houkuttele hirveästi. Kirsikkana kakun päälle jatkuva särky ylimmistä vatsapalikoista aina iki-ihran alla oleviin alimmaisiin, niin muikea olo on taattu.
Mutta hei, haetaanpa pätkä positiivisuutta! Tuleepahan annettua paikoille kunnon lepo ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti