Always be creating

Käytin pikkuisen röyhkeyttä, ja hommasin itselleni mahdollisuuden maveen sunnuntaisen reenin lomassa. Paikallinen kaveri oli taikonut kätköistä vapaan tangon, ja veteli toistoja 100 kilolla. Neuvottelin siinä sitten hojohojoa ja englantia sekoitellen itselleni muutamat toistot hänen sarjojensa välissä. Voi perkule kuulkaa, 100kg tuntui kuin olisi norsua yrittänyt nostaa. Ei oikein tiennyt että ottaako kärsästä vai hännästä kiinni, ja tulos on kuitenkin huono. Sain ehkä noin kolme rypisteltyä normaalisti, ja otin vielä pari sumolla siihen perään. Mutta kun oli mahdollisuus pitkästä pitkästä aikaa nostaa, niin lyötiin sitten tankoon rautaa kuitenkin lisää. Koko homma piti vieläkin tehdä paljaalla lattialla, eli alasmenoon tarvittiin ekstravarovaisuutta.

Enpä ollut ennen nähnyt selkääni, kiitos Felixille ideasta! Pitivät oikein marssinkin meikäläiselle!

120kg, ei ongelmaa. 130kg, kuin mansikoita olisi poiminut. 140kg oli sitten kaikista helpoin nosto, ehkä koneella kesti hetken käynnistyä. Seuraavana tankoon ladattiin 150, ja se otti jo vähän kovemmille. Jos tangon olisi voinut tarvittaessa tiputtaa, olisin ottanut myös 160 pois kuljeksimasta, mutta nyt sitä en viitsinyt tehdä. Jos maven 1RM on pudonnut alle 10kg ja paino yli 10kg, niin ei tämä nyt ihan katastrofaalisesti ole mennyt. Aloin tuossa jo mielessäni herkutella sitä, kun pääsee viimein Suomessa tuttujen reenipaikkojen ääreen. Tempaus, rinnalleveto, mave, kyykky ja penkki. Itse reenin aikana kannattaa turha ylimääräinen hymyily jättää pois, mutta se tulee luultavasti olemaan aika vaikeaa.

Tällä kertaa kunnon kameran kanssa. Parempi kuvanlaatu, ja iloisempi naama!

Kun jätin tuon penkin täällä nyt lähes tyystin pois, niin piti keksiä korvaajia. Ensimmäistä kertaa elämässäni istahdin flyers-laitteeseen, ja rakastuin siihen todenteolla. Yleisurheilun heittolajeissa on kaikissa sellainen pieni kikka, eli ennen heiton lähtöä pitää lihaksiin saada reilu esijännitys, josta käsi ainakin märimmissä unissa heilahtaa niin, että nikamat putoavat paikaltaan. Kun on kunnon kiristys valmiina, ja siihen tempaisee täysin voimin, niin väline lentää niin ettei uskokaan. Mitä tekemistä tällä sitten on flyersien kanssa?

Motivaationäkymä kotiovelta

Laite on siitä metka, että se on yhtä aikaa tarkoitettu sekä selkälihaksille että rintalihaksille, kunhan vain älyää kääntyä liikkeen mukaan. Iso hyöty tuosta on se, että liikkeen lähtötilannetta pystyy säätämään lähes mielensä mukaan, eli flyersien tekemisen voi aloittaa reilusti hartialinjan takapuolelta. Kun kädet palauttaa edestä taakse, joutuu väkisinkin tekemään negatiivista työtä, ja aivan pieni hetki ennen kuin pakka kolahtaa alas, on rintakaaressa hyvä alkujännitys, ja pakan saa heilautettua ylös raketin lailla. Näille salin bodareille tuollainen suorittaminen taitaa olla pahimman laadun kirosana, mutta eipä tuo haittaa kun en ymmärrä paikallisten holotuksesta mitään. Great life!