Pitikin satuttaa itseään näin loman kynnyksellä

Tulihan se sieltä, vuoden 2012 ensimmäinen urheiluvamma, sikäli kun ruhjeita ei lasketa. Tarina on sinänsä jo lapsuuden saduistakin tuttu, sillä apina löytää kyllä tiensä ylös, mutta alastulo onkin sitten ongelmallisempi. Vai oliko se kissa, samapa tuo. ~1m korkeat nojapuut oli varattu, niin fiksuna miehenä päätin mennä sitten ~1,7m korkeille. Ylöspääseminenkin oli pieni ongelma, mutta eivät pienet esteet ole apinalle kuin hidaste vain. No, sitten hieman dippipunnerruksia ja heilumisia, kunnes ote kirposi. Matalammalla laitteella on voinut turvallisesti vaan tiputtautua jaloilleen, ja kädet on voinut pitää paikallaan. Korkeammalla se ei toiminutkaan, mies kyllä rytisi alas mutta hartiat eivät nojapuiden välistä mahtuneet. Mitään ei onneksi mennyt sijoiltaan, vasen käsi pyörähti suhteellisen siististi alas, ruhjeiden kera toki. Oikea käsi taas muljahti ikävästi, ja rinta-, olka- ja hauislihakset olivat aika kovassa venytyksessä.

Paikalla olleet senioripolven edustajat tiesivät kertoa, että kipu tuollaisesta seuraa vasta ylihuomenna. Tänään se rajoitti sen verran, että kuntosaliosuus vaihtui ratajuoksuun. Samalla meni pipariksi talven ensimmäinen PYT-testi miesten kuulalla. Nyt vain odotellaan pelonsekaisin tuntein aamua, joutuuko tuota parantelemaan 2 päivää vai 2 viikkoa.