Tulipahan taas todettua, ettei kaljanjuonti ole sen arvosta, että sen takia kannattaa pilata myös 2 seuraavaakin päivää. Lauantaina oli ehkä paras opiskelijatapahtuma mitä Tampereella järjestetään, ja hauskaa oli tänäkin vuonna. Mutta eipä tuo asia olisi muuttunut, vaikka olis juonut vaan yhden muuten vaan, enemmän se asia muita tuntuu haittaavan. Pääsin nukkumaan melko selvin päin noin kahdelta, ja nukuin 6-7h unet, mutta sunnuntai meni silti aivan kuutamolla ollessa, eikä tänäänkään ole kovin skarppi olo ollut. Alkoholi, huonot unet ja huono ruokailu tekevät yhdessä kropalle vain jotain semmoista, mitä en oikeastaan kaipaa, en ollenkaan.
 |
| Insuliini<3 |
Huonoja unia paikataan vielä ensi yö, ja tämän päivän punttireeni pirkkahallissa oli jo vähällä peruuntia väsymyksen takia. Muutaman tunnin oloa tutkistelin, ja totesin että mennään tekemään kevennetysti. Ulkopuolisia olisi pitänyt ainakin huvittaa se, että ainoa liike oli tänään, tättärää, penkki! Rakas veljeni unohti ottaa reenishortsinsa mukaan, ja teki penkkiä sitten armeijahousut mallia M05 jalassaan. Kun kerran oli varmistaja mukana, niin normaalin sarjan päälle otin vielä muutamat negatiiviset toistot isommilla painoilla totuttelumielessä. Viikon salitauko oli tehnyt ihan hyvää, ja 4x2x85kg nousi melko vaivattomasti, mikä tarkoittaa että eteenpäin mennään. Negatiivisina 2x95kg ja 1x100kg, mitkä tuntuivat oikeastaan melko hyviltä! En tuosta markan nousemisesta ota painetta, sen sijaan 105kg on seuraava isompi etappi. Tähän liittyy järkeen perustumattomia tunnesyitä, joita voin ruotia sitten kesälämmöillä :)
Väsymys alkoi painaa sitten hyppyjä tehdessä. Ponnistukset tasamaalta 105cm laatikkopinon päälle olivat melko helppoja. Hiekkalaatikolla hyppimiseen voimat eivät vain riittäneet, joten pakkasin nöyrästi kassini ja otin suunnaksi Hervannan. Kun ei pysty tekemään kaikkea mitä haluaisi, on parempi muistuttaa itselleen, että
pieni askel oikeaan suuntaan on parempi, kuin suuri askel väärään suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti