Idiootin tunnistaa jo kaukaa. Mutta mistä?

Luulin tähän päivään asti, että oma maksimisykkeeni on 193. Tuonne asti olen ladulla saanut itseni vedettyä, ja yhtään enempään ei ollut rahkeita, vaan tuli aivan totaalinen sippaaminen. Pieni adrenaliiniryöppy teki näköjään kuitenkin ihmeitä, kun koulun lumifutisturnaus vaihtu omasta tahdosta riippumatta vapaapainiksi. Vältän viimiseen asti tilanteita, missä on mahdollisuus ajautua tappeluun, mutta joku raja siinäkin menee että mitä kaikkea on valmis katselemaan. Toisia en suostu lyömään tai potkimaan, mutta painiminen on asia erikseen. Koko vääntämisessä en edes huomannut väsyneeni, ja mittari näytti maksimilukemaksi 197! Ihan muikea lukema.

Yliopistolla ollessa hienoimpia asioita on ollut se, että sieltä puuttuu kokonaan se ihmistyyppi, jonka ainoa hupi on riidan haastaminen. Tai näin luulin tähän päivään asti, kunnes tuli tuo viimeinen peli. Tiedättehän, toisista vain näkee jo kilometrin päähän, että kyseessä on täysi urpo. Jos ei sytytä, käykää lähimmän ammattikoulun tupakkakopilla. Jos ette sieltä löydä yhtäkään tällaista kullannuppua, voin henkilökohtaisesti etsiä sellaisen näytille.

Näinkö helppoa se on?

Muutama peli tuli kuitenkin pelattua ihan rehellistä potkupalloakin umpihangessa, ja jos tuo ei hapota, niin ei sitten mikään.Vaikka kuinka oli tarkotus parantaa syksyllä hapenottoa, niin aika heikonlaiseksi on jäänyt tuo taaskin, ikävä kyllä. Tavoite olisi jaksaa juosta 800m alle 2.40 kesällä, jotta vanha 7-otteluennätys paukkuisi oikein kunnolla, mutta tällä hetkellä ollaan todennäköisesti aika kaukana tuosta. Huomenna joka tapauksessa siirrytään taas mielekkäämmän ruuminkulttuurin pariin, kun aamulla kutsuu telinevoikka-/puntti-/loikka-/heittoreeni pirkkahallissa!