Menestyäkseen täytyy uskaltaa myös epäonnistua

Huhhaijakkaa, tänään ilmottauduin sitten SM-kisoihin. Eikä mihinkä tahansa SM-kisoihin, vaan saappaanheiton halli-äsämmään. Bileet on pirkkahallissa perjantaina 2.3. noin klo 16 eteenpäin, saavuhan siis paikalle! Ilmoittautuneita on tällä hetkellä 30 miesten yleiseen sarjaan, ja tavoitteena on se, etten häviä kymmentä metriä toiseksi viimeiselle. Kaikki muu on plussaa! Idea lähti siitä, kun kaksi eläkeikään päässyttä rouvaa heitteli pirkkahallissa saappaita, ja näytti pirun hauskalta. Kaiken lisäks kehottivat lähtemään kisailemaan, eikä siinä voinut sanoa muuta kun joo! Elämässä on jo 2 heittoa takana, pituudeltaan noin 7 metriä. Sääli, että siinä vaiheessa tuli vastaan pressu.

Tunnelmakuva vuoden takaa. Tekee aivan älyttömästi mieli noita <3

Muuten päivä meneekin taas kerran kategoriaan "ynnä muut". Jo akrobatiaosiossa aamulla sai huomata, että virkeys jäi kotiin laiskottelemaan, vaikka mies lähti puurtamaan. Kysyy muuten yllättävän paljon rohkeutta hypätä ensimmäistä kertaa pukilta voltilla noin metriä alempana olevalle pienelle patjalle. Jos hyppää suoraan ylöspäin kuten kuuluisi, luulee lyövänsä päänsä, ja eteenpäin ponnistaessa ei osu patjalle. Kaiken lisäksi temppu ei näytä miltään. Kuularinki oli hallilla uusittu, mutta sitäpä ei päässyt käyttämään, kun liimat olivat vielä kuivumassa, ja myöskin etulankku puuttui. Päädyin sitten kiskomaan kuntopalloa ja kiekkoa pressuun mieli maassa, kuulanheittotuloksia kun olisin halunnut saada ylös :/ Penkkiäkin tein, mutta aika flopiksi meni, eikä siitä sen enempää. Hang Snatchissa sentään melko kevyesti 3x5x40kg, eli siinä isompia kohti.

Olen varmaan aiemminkin sanonut, että ei ole turhia päiviä, tai muuten on koko elämä, kuten CMX totesi. Täytyy tuota uskoa, oli tämä päivä kuitenkin ihan keskinkertaisen kelvollinen lopulta :)