Miehen ongelmat punttisalilla

Nyt on taas päästy reenin makuun kaikista elämän kiemuroista huolimatta, ja tuttu ihana väsymys alkaa olla läsnä. Viimeisen kahden vuoden aikana on punttisalilla tapahtunut jotain käsittämätöntä, sillä tennistaitoni ovat hävinneet täysin. Top5000-maiset kämmenet ja vieläkin tehokkaammat kahden käden krossirystyt ovat vaihtuneet johonkin erittäin kauheaan, josta ei onneksi ole minkäänlaisia todisteita olemassa. Eipä sen väliä, pelikertoja on 4 vielä maksettuna niin täydellä sydämellä jatketaan silti.

Silhouette. On muuten suhteellisen tyhmä olo valokuvata uimahallin lasiseinää ulkopuolelta.

Painonnostokurssi on ollut myös tulevien sukupolvien kannalta hyödyllinen, sillä olen viimeinkin löytänyt muutaman kikan, joilla tempauksessa ja rinnallevedossa ei tanko kalahda täyttä vauhtia vilperiä päin. Tempausote on sen verran leveä, että tanko osuu alavatsaan, ja aika reippaalla tömäyksellä kaiken lisäksi. Rinnallevedossa taas ainoa mahdollinen tapa on viikata kalleimpansa julkisesti sivuun niin, että ne ovat turvassa. Suhteellisen noloa, mutta parempi kuin täysosuma rauta-kakskymppisellä.

Testasin tänään reenin loppupuolella pikaisesti miten tuo tempaus onnistuu, ja menihän se sinnepäin. Maasta suorille käsille nousi 60kg juuri ja juuri, tosin alle en osannut mennä yhtään. Jos kurssilla oppisi vielä allemenon, ei 70 tai enempi pitäisi olla hirveän kaukana. Sain satunnaiselta kaverilta sen verran jeesiä tangon liikeradan varmistamiseen, ja hienosti kuulemma nousi suoraan ylöspäin. En lyönyt omaan nenääni, mutta ei ainakaan karannut liian kaukaa edestäkään.

Tampere <3

Treeniohjelman tekemisessä on yksi ropleema nyt. Tehdäkö kyykyt reidet vaakatasoon, vai ihan pers maahan asti. Puolensa ja puolensa, mutta ei selvästi parempaa ole löytynyt. Ehkä eniten syvässä kyykyssä pelkään sitä, että se vie räjähtävyyttä pois liikaa. Oudoin asia on se, että syvä on kuitenkin tehnyt polville erittäin hyvää.