7.10.2012

Sinivalkoinen valhe

Kuten kaikki hyvät blogitekstit, tämäkin alkaa sanalla moi.

Moi. Lähestulkoon velvollisuuksiin kuului käydä katsomassa tuo Sinivalkoinen valhe ihan leffateatterissa asti. Paskamediassa ja hieman asiallisemmassakin on meuhkattu vaikka kuinka ja paljon tuosta jussi-mietaan mahdollista nappien käytöstä aikanaan, minkä perusteella leffasta on helppo tietysti muodostaa mielipiteensä. Mutta mitäs siellä oikeasti sitten näytettiin?



Dokkari oli aika kattava läpileikkaus dopinginkäytöstä sieltä 70-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen, mutta Lahden kuuluisia kisoja pidemmälle ei oikeastaan paljon menty, paitsi mainitsemalla kerran Balco. Sen sijaan, että leffa olisi paljastanut jotain uutta ja shokeeraavaa, se oli hyvä keskustelunavaus. Nykyinen doping-keskustelu on aivan järkyttävää kuunneltavaa, oli puhujataso mikä tahansa. Vanhat urheilijat kertovat, kuinka heidän aikanaan syötiin rautanauloja ja harjoiteltiin unissaankin, tai sitten vain oltiin perkuleen lahjakkaita. Nykyiset urheilijat ja -vaikuttajat painottavat, ettei mitään suoritusta parantavaa keinoa ole ikinä käytetty, hyvä jos vettä on juotu. Ja sitten tavalliset ihmiset taivastelevat, että kuinka joku kehtaa huijata. CHECK.

Se mikä tässä keskustelussa eniten riepoo, on armoton jeesustelu. Maailman huippu-urheilu on bisnestä, ja siellä pelataan hieman omilla säännöillään. Kuvitelkaa tilanne, että oman lajinne MM-kisoissa käryäisi noin 15 aivan huippu-urheilijaa.

Vaihtoehto 1. Käräytetään heidät tietysti, he ovat huijanneet. Goodbye sponsorit, arvostus yms.

Vaihtoehto 2. Päästetään heidät pälkähästä, koska lajin imago ei saa kärsiä näin kovaa kolausta.

Hiihdon MM-kisoissa Lahdessa 2001 valittiin noista ensimmäinen, eikä kaunista jälkeä tullut. Helsingin yleisurheilun MM-kisoissa 1983 valittiin vaihtoehto 2, ja laji porskuttaa kovaa. Nykyajan doping on enemmänkin rahan ja kylmän sodan politiikan tuoma asia, kuin yksittäisen henkilön epärehellisyyttä. Toisaalla on yhdet säännöt, täällä toiset.
Was this Wedding or Funeral? @ Suomenlinna
 
Henk.koht vituttaa suunnattomasti kotimaisten huippujen puolesta, koska heillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta kamppailla näitä suuren budjetin doping-ohjelmien piireissä olevia urheilijoita vastaan erityisesti yu:ssa. Jos joku heistä yrittää yksikseen pelata samoilla säännöillä kun muualla, narahtaa aika varmasti ja siitä seuraa välitön lynkkaus ja koko tuleva elämä menee luultavasti samalla pilalle. Aika surullinen kohtalo vain sen takia, että halus päästä kilpailemaan tasapuolisesti. Joku Ivan Tikhon on ollut aika helppo narauttaa Low profit -urheilijana, mutta kenelläkään ei olisi pokkaa tehdä samaa Boltille.

Haluan kuitenkin nostaa hattua K.Kangasniemelle rohkeasta esiintulosta. Mitä useampi ihminen puhuu asioista niinkuin ne ovat, sitä lähemmäs totuutta päästään.  Kuka siinä lopulta voittaisi, sitä en sitten enää tiedäkään. Joka tapauksessa, hienoa että tämä leffa tehtiin. Vielä kun norjalaisetkin avaisivat salaisuutensa arkkua hiihdon suhteen edes hieman.

Ja vielä yksi juttu. Kiellettyjä aineita ovat ainoastaan WADAn listaamat. Jos aine toimii muttei ole sillä hetkellä listassa, sen kun piikität.
Lopulta mullekin selvis, että hääjuhlat ne oli

1 kommentti:

  1. Toinen homma Suomessa on, että jos tuosta menet edes puhumaan niin olet barbaarinen huumeidenkäyttäjähirviö jolle ei sovi antaa puheenvuoroa. Jos saman tehet urheilijanstatuksella, niin se tuo valtavasti ongelmia maajoukkuepolitiikan kanssa ja yleinen suhtautuminen on automaattisesti " Ahaa!, käytät siis itsekkin piikkejä kun nuin puhut" ja siitä alkaa taas ajojahti.

    Mie en ole yhtään yllättyny siitä, että meiltä on katoamasa kaikki urheilijat mitkä on mahdollista nähdä TV:stä :D Tottakai sielä aina maajoukkue on mukana, mutta eipä se oikein lohduta jos jokaisessa lajissa päästään sinne 30 parhaan joukkoon juuri ja juuri.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...