Tapahtumien järjestäminen on sekä taito- että tahtolaji. Enimmäkseen järjestäjien osalta se vaatii taitoa, osallistujilta hieman tahtoa olla mukana. Ennen kaikkea ihmettelen sitä, kuinka vaikea ihmisten on ilmoittaa yksinkertaisistakaan asioista, kuten lähettää tekstiviestiä ”En pääse tulemaan”.
Viime kesänä olin tullut kavereilta pieniä toiveita, että porukalla pidettäisiin pienet yleisurheilukarkelot . Noh, katsoin koska kenttä olisi vapaana, ja katsoin viikonlopun milloin mahdollisimman porukkaa pääsee paikalle, suunnittelin mitä tehdään ja kutsuin ihmisiä paikalle. Tapahtuman facebook-ryhmässä oli varmistuneita ilmoittautuneita 8, ehkä ilmoitti tulevansa 16. Noh, koitti suuri aamu, ja menin 9.30 paikalle, puoli tuntia ennen ilmoitettua alkamisaikaa. Varmistamaan vain, että on tarpeeksi välineitä jotta 7-ottelu voidaan viedä hyvin läpi.
Kello tuli kymmenen. Kello tuli 10.15, ja sitten yksi kaveri saapui paikalle. Myös yksi kuka ei ollut aiemmin ilmoittautunutkaan tulevansa, saapui kohta myös paikalle. Kello lähenteli jo yhtätoista, ja mieleen tuli että näinkö tässä kävi. Soittelin ihmisille ja lähetin viestejä, että mikä on kun ei ole tullut. Yksi lähetti puolen päivän jälkeen viestin, että lähtikin jo pari päivää aikaisemmin festareille ja heräili teltasta juuri. Toinen vastasi, että ei vain viitsinytkään lähteä. Muita ei juuri näkynyt. Yksi ainoa oli soittanut aamulla, ettei pienen taudin takia pääse lähtemään, ja se oli tietysti OK kun ilmoitti. Mutta missä olivat muut! Kaikki asuivat noin puolen kilometrin sisällä kentästä, eivätkä vaivautuneet edes ilmoittamaan omatoimisesti, etteivät tule. Silloin vitutti ja ankarasti, mietti vain että mikä tolkku tässä vaivan näkemisessä on. Eipä olekaan, hetki menee ennen kun jaksan alkaa uudestaan jotain tuollaista järjestää... Aina silloin tällöin ihmettelen tätä, kuinka vaikeaa normaali yhteydenpito voi olla vaikka jokaisella on puhelin metrin päässä ympäri vuorokauden. Onko se vain välinpitämättömyyttä?
Mutta en toisaalta ole ainoa kenelle näin on käynyt. Kaverini toimi tutorina, ja tutorparinsa kanssa olivat paistaneet pitsaa että fuksit saisivat tulla rennoissa merkeissä viettämään iltaa. Yksikään noin kymmenestä ei tullut paikalle, ja vain muutama taisi ilmoittaa asiasta. Ja vika ei taatusti ollut tutoreissa, erittäin mukavia ihmisiä ovat.
Anteeksi tämä purkaus. Se vain tuli. Löysin myös koneeltani vanhan kuvan, joka sai hymyilemään :D Tässä se teidänkin iloksenne! Se on hyvä että jotkut asiat ovat ja pysyvät pyhinä... Nyt teekkarisaunalle -->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti