Välitilinpäätös. 4700 poltettua kaloria yhdellä lenkillä.

Oh hoh. Olo on aika tyhjä. Ennen tätä talvea pisin perinteisellä hiihdetty lenkki oli korkeintaan 10km. Tänä vuonna ajattelin että nostetaan se nyt sinne 20km paremmalle puolelle. Ja hups. Eilen tuli sitten tempastua 50km. Tahti oli erittäin  rauhallinen, kun matkan keskisyke oli vaan 149! Polar kertoo, että kaloreita kulu matkan aikana 4700. Voin sanoa että toi on kova lukema! Tota vajetta saa paikata muutaman päivän syömällä, öö, koko ajan? Ja parempi tehdä se kunnolla ettei tule tautia kun on aika tärkee viikko edessä. Matkan maksimiske oli korkeintaan 175, mutta lenkin viimeisessä isossa mäessä tuli puristettua tarkoituksella niin paljon kun lähti, ja mittari heilahti 182. Oma max on siellä 192 tietämillä. Toi on muuten maailman tyhmintä hommaa pitkän lenkin päätteeks vetää tiukka spurtti loppuun. Jos yhtään mitään mistään tiiän, niin lenkkien lopuks hapot kuuluis HUUHTOA pois jaloista, ei kerätä niitä sinne

Mutta ennen kaikkea, oli jumankauta mahtava lenkki! Kausi sai sopivan huipennuksen varsin muikeessa kevätkelissä. Perinteisen latu oli pääosin huippukunnossa. Ei jäässä, mutta kumminkin melko liukas. Nää on niitä reissuja, minkä takia tätä hommaa tekee. Ensimmäiset 20km meni oikeestaan ilman minkäänlaisia ongelmia, jos unohdetaan voiteeseen tarttuneet, välillä puolen kämmenen kokoset kaarnanpalat, mitkä vei pidon ja luiston. Saakelin oravat, pysyis ruokineen omilla tonteillaan! Vaikeudet alkoi oikeestaan vasta 35km kohdalla, kun olkapäät ja ojentajat antoi lakkovaroituksen. Osui muuten erittäin huonoon saumaan, kun edessä oli 2km pätkä lähes tasaista maastoa, missä tasatyöntö on ainut järkevä etenemismuoto. Ongelma on siinä, että jokanen tasatyöntö vastaa yhtä reipasta vattalihasrutistusta, ja omalla kohdalla ~35kg ojentaliikettä taljalla tehtynä. Kilomäärä arvioitu hihasta ravistamalla. Mutta sitten kun voima loppuu, niin irvistetään ja mennään metri kerrallaan! Sen lisäks voimia antaa pakosti se, että kaverikin jaksaa vieressä, niin ei vaan viitti hyytyä. 35-45km välissä ei paljon pyörinyt ajatuksia päässä, kun teki vaan pahaa ja pumppu tako reissun kovimpia lukemia vaikka kuinka hölläs. Kun oli 5km jäljellä, helpotti henkisesti todella! Jäljellä oli enää 1 mäki, ja muu pätkä loivaa alamäkeä, jota on tullut hiihdettyä noin miljoonasti nuoruudessa.


Mutta jos teki pahaa kropalle, niin mieleen jäi kyllä mahtaviakin juttuja. Reitillä oli kohta, jossa ylitettiin moottoritie viimisen päälle modernin näköstä siltaa pitkin. Aurinko paisto, maisema oli kuin Photoshopilla tehty, paikanpäälle oli tuotu samanlaisia turvaverkkoja kuin telkkarissa. Parasta, että tänne alueelle laskettiin yhtä reitin isoimpia mäki alas, ja mäen alla latu jatku liikenneympyränä! Mitä hemmettiä, liikenneympyrä hiihtäjille :D

Palautteleminen on vauhdissa, lenkin jälkeen söin, nukuin, söin, söin ja nukuin. Illalla kotimatkalla toimin myös ruokataksina, ja hain kiinalaistädiltä 19 laatikollista ruokaa :) Kuskinpalkkaa sain 2 laatikollista, siinä oli melkein 1,4kg ruokaa mulle! Jumalaton määrä syötävää, mutta aamupalalla viimeistelin loput. Yöllä uni ei meinannut tulla, kun pulssi hakkas toisella miljoonalla, mutta muutamien tuntien jälkeen lopulta sitten nukahdin. Sängyssä makailua tuli 13 tuntia, mistä yhtenäistä unta ei ollut tarpeeks. Mutta tän päivän ohjelma on aika lepopainotteinen, ei paljon ole tarkoitus sykkiä. Nyt saa lumet sulaa :)