Voidaan luokitella syömishäiriöiseksi?

Oon vähän välillä ollut myös huolestunut ittestäni. Kun lähes kaikkea suuhun pistämäänsä alkaa miettiä, ei olla kovin kaukana syömishäiriöistä. Anoreksia ei tule kyseeseen, ei bulimia eikä myöskään BED. Ne illat ei kuitenkaan ole edes kovin harvinaisia, kun istahdan kymmenen aikaan ruokapöytään 300g maitorahkan kanssa. Sitten sinne sekaan  kauhotaan 2 ruokalusikallista omatekemää hilloa ja noin 30g maltoa, ja ei kun lusikoimaan. Ensimmäisen tai toisen lusikan kohdalla kuitenkin tulee huomattua että ei hemmetti, miks mä tätä syön taas tähän aikaan kun ei ole edes nälkä. Eikä tee mieli. Eikä maistu hyvältä. Usein päädyn kuitenkin syömään loppuun asti, ja huuhtelemaan boolin alas reippaalla vesimäärällä. Mikä järki?

Nuudelikanaa New Gardenista. Omnom :)

En kuitenkaan syö salaa mitään. En piilottele kaappeihini mitään, syön julkisesti aivan samalla lailla kuin yksin ollessani. Makeanhimo on kuitenkin semmoinen asia, mitä en ole pystynyt selättämään. Voin ongelmitta olla kaupasta ostamatta mitään herkkuja, mutta jeskamandeer vaan jos niitä on jäänyt nurkkiin pyörimään! Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään järkyttävän iso ongelma. Kieltämällä itseltään kokonaan jotain, mitä koko ajan himoaa, on jo alusta alkaen epäonnistunut.

Siltikin kaupassakäynti on erittäin tarkasti suunniteltua. Välillä liiankin. En vietä anorektikkojen tapaan tuntikausia etsien pienimpiä kalorimääriä, mutta tarkkaan katson ostettavat tuotteeni kuitenkin. Muistan ulkoa ne pastalajit, joiden ravintokuituosuus on yli 7g/100g, saatan penkoa koko kinkkuhyllyn läpi jotta löydän vähintään 85% lihapitoisuudelta olevaa kinkkua. Natriumglutamaattia sisältävät tuotteet jätän hyllyyn, poikkeuksia tosin ovat jotkin kokolihatuotteet, joiden marinadissa E621 esiintyy. Yksi käsittämättömimmistä asioista nykyään on einesruuan menestyminen, kun arominvahventeilla saadaan broilerin nahka ja sidekudokset murskattua lihapulliin, joita ihmiset sitten ostavat. En ole eineksiä ostanut koko kolmen opiskeluvuoteni aikana, enkä tule myöskään ostamaan. Ei vain ole varaa syödä niin huonosti, ja vaikka olisi niin en halua. Paljon kuulee ininää siitä, että oikean ruoan tekeminen on kallista. Ei ole kuitenkaan hirveän kauan siitä, kun ihmisten ansioista noin puolet meni ruokaan. Nyt menee 13%, että niin. (Lähde tässä)

VHH iltapala. Savulohi <3

Aikoinaan kun tein kunniakasta uraa lihatiskillä, kuulin sivusta kommentin mikä oli kuin lohifileellä olisi lyöty naamaan. Viikon vanhalla lohifileellä, jota myydään kuitenkin tuoreena, suoraan Norjan rannikolta nostettuna jötkönä. Nuori äiti kulki lastensa kanssa ostoksilla, ja kysyi mukuloiltaan, että syötäisiinkö tänään kinkkukiusausta vai makaronilaatikkoa. En muista kumpaa pojat toivoivat, mutta vastauksen jälkeen äiti suuntasi Saarioisten hyllyosaan, ja otti noin 2 kilon edestä folioon käärittyä teollisuusmössöä kärryynsä. Harmitti poikien puolesta. Paljon. Kyseessä saattoi tietysti olla yksittäinen tilanne, mutta epäilen.

Taidan joka tapauksessa jatkaa panikointiani ruoan ravintoarvoista. Kouluruoan syöminen on jäänyt nyt vähemmälle, kun lähes ainoa kokoliharuoka listalla on broilerinfile. Teen kotona mielummin kunnon soosit lähes samaan hintaan, ja syynään joka ikisen tuoteselosteen. Saanpahan mielenrauhan. Kyllä minut hoitoon saatetaan, jos tilanne niin pitkälle menee.