Henkisesti kova paikka

Onneksi en harrasta lajeja, joissa onnistumisen ja epäonnistumisen päättävät sivusta tarkkailevat tuomarit. Kilot, metrit ja sekuntit ovat mukavan konkreettisia. Kaverini puhui juuri eräästä vapaaottelutappiostaan, joka oli ratkennut tuomariäänin. Matsin aikana pojat lätki, hutki, potki, halaili ja heitteli toisiaan. Sitten ottelu loppui, ja molemmat meni kulmiinsa hetkeks. Valmentaja oli kuulemma kertonut hänelle, että selvä voitto tuli. Sitten kun käveltiin keskelle, nosti kehätuomari vastustajan käden pystyyn voiton merkiksi. Kaverilla olo oli kuulemma kuin selkään potkun saaneella.

Not High Enough @ Pori2010

Voi moro, olipa hyvä aasinsilta. Tänään oli tosiaan 2 työhaastattelua. Aamulla ensimmäinen meni hyvin, ja jo juttelun päätteeksi esimies tarjosi paikkaa. Kerroin tilanteen, että iltapäivästä odottaa vielä toinen, että jos saisin odottaa tuloksia siitä vielä. No, sain. Jälkimmäinen haastattelu oli tuotekehityslaboratoriotehtäviä, mihin tsänssit päästä on hakijamäärän mukaan noin 1:1000. Haastatteluun pääsin, mitä heittää todennäkösyyden 2:3 tienoille. Luvut ravistettu perinteiseen tapaan hihasta ;) Haastattelu meni erittäin putkeen. Puolisen tuntia juteltiin, kieli vaihtu välillä lennosta englanniks, ja sitten taas takas kotoisaan tampereeseen. Haastattelusta jäi hyvä mieli, enkä oikeastaan parempaan olisi pystynyt. Nyt on tilanne kuin kehän keskellä seisovalla: Tein parhaani, onnistuin hyvin mutta joudun tuskaisen pitkän aikaa odottamaan päätöstä. Tässä tapauksessa viikon. Hetkeäkään en epäile, ettenkö paikkaa saisi. Sen sijaan pelkään sitä koko ajan. Raastavaa. Kaiken lisäks en tiedä menetänkö tuon aamupäivällä tienatun paikan, koska odotan tuloksia tästä toisesta. Toivotaan parasta, se on ruman näköistä kun aikuinen mies itkee :) Lauantaina alkaa punttikuuri, on aika tuskaista malttaa lepäillä sinne asti.