En ymmärrä kehonrakennusta, en oikeastaan mitään sen alalajiakaan, niistä sen suuremmin kuitenkaan tietämättäkään.
Ensinnäkin kritiikkiä saa urheilijoiden eri sarjoihin jakaminen. Ihmiset on tietysti helppo jakaa painon mukaan sarjoihin, mutta onko sille mitään järkeviä perusteita. Käydäänpä tarkemmin läpi
Miksi tässä jaetaan kilpailuluokat painon mukaan? Lajia hieman sivusilmällä seuraavana mielestäni paljon parempi jakotapa olisi ihmisen pituus. Painoa ihminen saa hankittua treenaamalla, mutta pituus riippuu lähes pelkästään geeneistä. Sillä mennään siis mitä on saatu. Otetaanpa sitten vertailuun 160cm pituinen mies, joka on huhkinut salilla pääsääntöisesti yläkroppaa. On "helppoa" saada leveän näköiset hartiat ja hauiksen ympärimitaksi lähes sama kuin kyynervarren pituus. Ja sitten taas 190cm mies, jolla on jokainen raajanpituus jopa 5-15cm pidempi, kuin 160cm kumppanilla. Jotta 10cm pidempään kyynervarteen saataisiin yhtä näyttävät lihakset, on niiden tilavuus huomattavasti isompi, vaadittu työmäärä on aivan eri luokkaa kuin lyhyiden käsien. Aivan sama pätee myös jalkoihin. Kilpailumuoto on täysin ulkonäöllinen, ja lihaksia (=painoa) saadaan vain harjoittelemalla. Tämä antaa pienempikokoisille kilpailijoille täysin ansiotonta etua, joka poistuisi luokkajakoa vaihtamalla. En ole ainakaan törmännyt muihin kuin ikä- ja painoluokkajakoihin, kertokaa jos olen väärässä.
Ja sitten itse laji. Harrastajat tuntuvat tykkäävän kovasti eristävistä liikkeistä, joilla rasitetaan vain yhtä tiettyä lihasta kerrallaan. Vaan mikä ihmeen tässä on järki? Kyllä, se kasvattaa varmastikin tätä tiettyä lihasta tehokkaasti. Koska rasitus on vain paikallista, tuloksena on lopulta kasvaneet lihakset ja heikentynyt hapenotto- ja -kuljetuskyky. Lihaksenkasvun ja massankeräämisen sivussa usein airobinen harjoittelu jää vähälle, koska siitä ei ole lajin suhteen mitään hyötyä. On kuitenkin hieman naurettavaa, kun vahvat&isokokoiset ihmiset hengästyvät lumitöissä ja portaissa erittäin helposti, vaikka ovatkin kilpaurheilijoita.
Tavoitteena on isot lihakset, eikä oleellisinta ole tulla vahvaksi. Mitä ihmettä!? Melko jenkkimeininkistä, ulkonäköpalvontaa. Ongelma on mielestäni siinä, että tämä asia ei palvele mitään muuta kuin itse harrastusta. Ulkonäköpainotteisuutta korostavat käytetyt rusketusaineet, öljyt ja muut ehosteet.
Kehonrakentajat ovat kyllä vahvoja, en sitä kiellä ollenkaan. He myös katsovat erittäin tarkkaan mitä syövät, ja ovat tietoisia siitä. Oma valinta kuitenkin esteettisyyden ja monipuolisen suorituskyvyn väliltä enemmän kuin helppo.
Tarkoitus on provosoida ja saada aikaan eriäviä mielipiteitä. Mutta mikä kehonrakennuksessa sitten on hyvää/hienoa/koukuttavaa/...? Kerro rohkeasti!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti