Epäonnistujan ja menestyjän ero

Tuplapäivityksen päivä, näitä yritän välttää, mutta oman seurannan kannalta tämä on tarpeellinen. 10km hiihtolenkillä tuli tuntemuksia, jotka on hyvää pistää ylös, ettei niitä sivuuta. Voi tietysti olla, että kyseessä oli vain tilastollinen epäonnistuminen, mutta kun tavoite on kehittää itselleen toimiva harjoittelusysteemi, ei näitä tuntemuksia kannata sivuuttaa.

Ongelma ei ollut hapenotollinen, vaan jotain tosi hämmentävää lihaksistossa. Tasaisella kulki ihan ok, eikä ongelmia ollut. Ylämäissä taas tapahtui jotain hämmentävää. Jalat eivät vain vastanneet, vaikka niitä käski viemään eteenpäin. Muutaman metrin kevyenkin kiipeämisen jälkeen jalat olivat kuin yhtä puuta, eivät nousseet, potkaisseet saati liu'uttaneet. Alkumatkasta pistin tämän kylmien lihasten piikkiin, mutta se ei auennut ollenkaan. Kun sitten pysähtyi paikalleen miettimään, että missä vika oikein on, tuli vain hämmentyneempi olo. Sydän ei hakannut kovaa, ei hengästyttänyt juuri saati ollut happoja jaloissa. Loppumatkasta kokeilin myös tasaisella ja loivalla kovempia irtiottoja, mutta sama demoefekti kuin nousuissa, jalka ei vain vastannut käskyihin. Kädet kylläkin toimivat riittävän nopeasti, vaikka ne ovat yleensä omalla kohdalla ongelmia olleet.

Matkatunnelmia ajalta ennen salillakäyntiä. Meitsi oikeessa reunassa! @Kroatia

Eilen pelasin lentopalloa ja olin aamulla puntilla, mutta vuorossa oli yläkroppareeni, joten sieltä tuskin löytyy syytä tähän. Lentopallokin on rento meininki -periaatteella, joten en usko vian olevan sielläkään. Huolelliset venyttelyt ja saunomiset joka tapauksessa tein lenkin jälkeen. Huomenna ollaan toivottavasti viisaampia sen suhteen, että tarviiko harjoittelua muuttaa, vai oliko kyseessä vain huono päivä. Menestyjät selvittävät nämä asiat ja oppivat käsittelemään niitä, toiset hakkaavat päätään seinään vuosikaudet.

Onko jollakin antaa asiantuntevaa veikkausta, mistä tämmöinen yhtäkkinen irtonaisuuden puutos johtuu?